Kaliumlannoituksen tarkentamisella voi saada paljon hyvää

Nurmen lannoituksen suunnittelussa keskitytään ensin kahden pääravinteen, typen ja fosforin määrän optimointiin. Tämä johtuu osaksi myös tarkkojen ympäristötukiehtojen ja nitraattiasetuksen noudattamisesta. Lannoituksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös kolmas pääravinne: kalium ja sen pitoisuus maaperässä. Kaliumlannoituksen tarkentamisella voidaan pyrkiä korkeaan nurmen satotasoon taloudellisesti.

Mikä kalium?

Kalium on nurmen sadonmuodostuksen kannalta toiseksi tärkein ravinne typen jälkeen. Kalium liikkuu kasvissa hyvin, joten se vaikuttaa laajasti kasvin kasvuun. Kaliumilla on lukuisia tehtäviä kasvissa, se vaikuttaa esimerkiksi kasvin suola-vesitasapainon säätelyyn, kuivuuden ja kylmän kestävyyteen ja vedenottoon. Kaliumin puute heikentää muiden tärkeiden ravinteiden hyväksikäyttöä sekä vaikuttaa nurmen ravitsemukselliseen laatuun. Korjattaessa runsaita rehusatoja kaliumia voi poistua vuodessa nurmisadon mukana useita satoja kiloja hehtaarilta.

Mistä kalium kannattaa mitata?

Yleisin tapa seurata maaperän kaliumtilannetta on viljavuuskaliumin määrän tutkiminen viljavuusnäytteistä. Tämä tulos ei kuitenkaan kerro koko totuutta maaperän kaliumtilanteesta.

Maaperän kaliumvarat koostuvat:
1. maanesteen liukoisesta kaliumista
2. maahiukkasten pinnalla olevasta vaihtuvasta kaliumista
3. maahiukkasten pinnalla olevasta vaikeasti vaihtuvasta kaliumista
4. mineraalien kaliumista.
Viljavuuskaliumin määrityksessä selviää vain maanesteen ja vaihtuvan kaliumin pitoisuus. Reservikaliummäärityksellä saadaan selville myös vaikeasti vaihtuvan kaliumin pitoisuus. Menetelmänä käytetään suolahappouuttoa.

Minkä kaliumin nurmikasvi valitsee?

Nurmikasvit pystyvät laajan juuristonsa ja pitkän kasvukautensa vuoksi hyödyntämään maaperän vaikeasti vaihtuvia kaliumvaroja. Tämä tulisi ottaa huomioon kaliumlannoituksessa. Tutkimusten mukaan matalan reservikaliumin mailla saadaan kaliumlannoituksella huomattavia sadonlisäyksiä. Reservikalium selittää siis nurmien kaliumlannoituksesta saatua satovastetta viljavuuskaliumia paremmin.

Reservikaliumin merkitys lannoitukseen käytännössä

Korjattaessa suuria nurmisatoja maaperän helposti vaihtuva kalium vähenee. Ongelma on erityisesti havaittavissa karkeilla kivennäismailla, joilla myös reservikaliumpitoisuus on usein matalalla tasolla. Reservikaliumpitoisuudet ovat usein korkeita savi- ja hiesumailla, mutta alueellisia eroja esiintyy.

Maaperän reservikaliumin määritys on helppo ja edullinen tehdä. Reservikaliumin saa selville teettämällä Eurofins Viljavuuspalvelun ravinnereservit määrityksen, jossa selvitetään myös kalsiumin, magnesiumin ja fosforin reservit. Määritys kannattaa tehdä pintamaasta ja jankosta 10–15 vuoden välein.

Vaikka viljavuusnäytteen kaliumluku olisi matala, kaliumin lisäystä lannoituksessa ei välttämättä tarvita, jos reservikalium onkin korkea. Jos taas reservikalium on matala, mutta viljavuuskalium korkea, kasvin käytössä olevat kaliumit on nopeasti käytetty.

Jos taas sekä reservikalium että viljavuuskalium ovat matalia, voidaan kaliumlannoitusta lisäämällä parantaa merkittävästi nurmen sadontuottoa. Molempien ollessa korkealla tasolla voidaan kaliumlannoitusta todennäköisesti vähentää.

Maanäytteiden ohella tulee seurata rehun kaliumpitoisuutta, joka antaa lopullisen varmistuksen tarvittavalle kaliumlannoitukselle.

Teksti: Juho Lassi, tutkimusmestari