Kokoviljasäilörehu on satoisa täydentäjä nautojen ruokintaan

Kokoviljasäilörehu on oiva nurmisäilörehun täydentäjä nautojen ruokinnassa. Se tuo kaivattua pelivaraa nurmen ja viljojen hektiseen korjuusesonkiin. Valmiit kylvösiemenseokset helpottavat kokoviljasäilörehun laadun suunnittelua.

Kokoviljasäilörehun tuottaminen onnistuu kaikista viljoista, palkokasveista tai näiden seoksesta. Kokoviljasäilörehu sopii perustettavan nurmen suojaviljaksi, mutta sitä voidaan käyttää laajasti myös muuhun viljelykiertoon sopivilla lohkoilla.

– Kokoviljasäilörehun tuotannossa tavoitteena on korjata iso ja mahdollisimman hyvin sulava rehusato yhdellä korjuulla. Lisäksi pitää huomioida maittavuuden ja valkuaispitoisuuden asettamat vaatimukset, valottaa Borealin nurmikasvien ja ohran jalostaja Mika Isolahti.

Ei pelkkä sato, vaan myös sulavuus

Kokoviljasäilörehu

Kokoviljasäilörehun sulavuuskokeissa on selvinnyt, että viljakasveista paras sulavuus on ohralla: esimerkiksi Borealin kaksitahoisen Trekker-ohran sulavuus on vienyt toistuvasti sulavuuskokeiden ykkössijan.

Nautojen ruokintasuosituksissa lihanaudoille syötettävän säilörehun D-arvon tulisi olla 680–700 g/kg ka ja maidontuotannossa 670–700 g/kg ka.

– Trekker on kiistatta sulavin, sillä sen D-arvo nousee yli 650 g/kg kuiva-ainetta. Esimerkiksi kevätruisvehnän ja kevätvehnän D-arvot ovat tyypillisesti olleet vertailevassa kokeissa tasoltaan noin jää 600 g/kg kuiva-ainetta, jolloin täydentävältä nurmisäilörehulta vaaditaan erityisen hyvää sulavuuden kompensointia, Isolahti jatkaa.

Nautojen ruokintasuosituksissa lihanaudoille syötettävän säilörehun D-arvon tulisi olla samaa tasoa kuin lypsylehmillä maidontuotannossa eli 680–700 g/kg kuiva-ainetta. Vaikka kokoviljasäilörehun D-arvo jäisikin hieman nurmirehua pienemmäksi, niiden seos parantaa syöntiä ja tuotantovaikutus pysyy ennallaan.

Viimeisten parin vuoden aikana markkinoille tulleet valmiit kokoviljasäilörehun kylvösiemenseokset helpottavat rehun laadun ennakointia. Jos viljaseoksessa on mukana herne, saadaan rehuun lisää tarpeellista valkuaista ja parempaa sulavuutta.

– Esimerkiksi kevätvehnäpohjaiseen kokoviljasäilörehuun herne tuo huomattavan parannuksen rehun sulavuuteen, Mika Isolahti kertoo.

Lannoitus ja kasvinsuojelu laadun takeena

Kokoviljasäilörehun lannoitus, kasvinsuojelutoimet ja sadonkorjuun rytmitys kannattaa suunnitella jo muita viljelysuunnitelmia tehdessä.

Mikäli kokoviljasäilörehun pohjana on viljaseos, jossa on mukana hernettä, kannattaa siemenmäärät ja lannoitus miettiä rehun laatua silmällä pitäen.

– Seoksessa olevan herneen määrä kannattaa pitää maltillisena, jotta korjuu on helpompaa, etenkin jos kyseessä on perustettavan nurmen suojavilja. Myös järkevä typpilannoitus kannattaa tehdä, sillä se lisää satoa selvästi. Seosten D-arvot ovat olleet lannoituksen jäljiltä hyviä kautta linjan, Mika Isolahti kertoo.

Kasvinsuojelun osalta päätös kokoviljasäilörehun käytöstä on tehtävä hyvissä ajoin, sillä MCPA:ta sisältäviä kasvinsuojeluaineita ei voi käyttää. Muidenkin aineiden käytössä ja varoajoissa voi olla rajoituksia, ja ne kannattaa aina tarkistaa Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä.

Korjuu taikinatuleentumisvaiheessa

Kokoviljasäilörehua voi käyttää ruokinnassa kaikkien niittojen nurmisadon kanssa, mutta erityisen hyvin se täydentää nurmen kolmatta satoa, jossa D-arvot ovat normaalisti hyvinkin korkeat, mutta kuitua on vähemmän.

Sato kannattaa korjata taikinatuleentumisvaiheessa, kun jyvä on sisältä vielä taikinamainen, mutta ei ole alkanut kovettua ja korsi alkaa kellastua. Kokonaissatomäärä on tällöin suurimmillaan ja tähkän osuus kokonaissadosta on yli puolet. Korjuuajankohta on yleensä 3–4 viikkoa ennen viljan normaalia puintiajankohtaa.

Korjuutekniikkana ihanteellisimpana pidetään korjuuta suoraan kasvustosta ajo- tai tarkkuussilppurilla niittopäätä käyttäen. Esikuivatus ei ole tarpeen, koska kokoviljasäilörehuna korjattavan viljan kuiva-ainepitoisuus kasvustossa on tyypillisesti 30 % tai jopa yli. Erillisestä niitosta ja mahdollisesta karhotuksesta aiheutuu merkittäviä satotappioita sekä sadon määrän että laadun osalta. Molemmat toimenpiteet aiheuttavat jyvien karisemista peltoon, kokeissa satotappiot ovat olleet jo 15 % luokkaa kuiva-ainesadosta.

Laadukkaat ja satovarmat seokset helpottavat viljelysuunnittelua

Hankkijan ja Borealin yhteistyössä tekemät kokoviljasäilörehun valmiit kylvösiemenseokset perustuvat kaksitahoiseen Trekker-ohraan, jonka sulavuus on vienyt toistuvasti ykkössijan kokoviljasäilörehun sulavuuskokeissa.

Trekkerin hyvä sulavuus, satoisuus, iso jyvä sekä korkea hehtolitrapaino tekevät lajikkeesta houkuttelevan vaihtoehdon kokoviljasäilörehun tuotantoon ja on pohjana kahdessa seoksessa. Lisäksi vaihtoehtona on Marble-vehnän ja Rocket-herneen seos, joka soveltuu etenkin eteläiseen Suomeen.

Kokoviljasäilörehu nautojen ruokinnassa

  • Maittava kokoviljasäilörehu lisää karkearehun syöntiä jopa 10–15 prosenttia.
  • Ummessa oleville lehmille ja nuorelle karjalle sopii sellaisenaan.
  • Lypsylehmien ruokinnassa suositeltava osuus on 20–40 % karkearehun kuiva-aineesta.
  • Lihanautojen ruokinnassa on tutkimuksissa voitu korvata nurmisäilörehu kokonaisuudessaan kokoviljasäilörehulla ilman merkittäviä vaikutuksia eläinten kasvu- ja teurastuloksiin.

Hankkijan Maittava – sulava ja maittava ohra-herneseos

  • Lajikkeina satoisa ja sulava TrekkerBOR ja maittava RocketBOR.
  • Seosta voidaan käyttää koko nurmen viljelyalueella V-vyöhykettä lukuun ottamatta.
  • Kylvömäärä kokoviljasäilörehuksi käytettäessä 270 kg/ha, ohraa 400 kpl/m2 ja hernettä 20 kpl/m2. Suojaviljana kylvömäärää alennetaan 30–40 % olosuhteista riippuen
  • Korkean D-arvon ansiosta voidaan lypsylehmillä käyttää apeseoksessa jopa 50 %, riippuen nurmisäilörehun D-arvosta.

Hankkijan Ravitseva – hyvin sulava, valkuaispitoinen vehnä-herneseos

  • Lajikkeina lujakortinen ja tasainen MarbleBOR ja maittava RocketBOR.
  • Voidaan käyttää Etelä- ja Keski-Suomessa sekä IV-vyöhykkeen edullisimmissa osissa.
  • Kylvömäärä kokoviljasäilörehuksi käytettäessä 270 kg/ha kevätvehnää 400 kpl/m2 ja hernettä 35 kpl/m2. Suojaviljana kylvömäärää alennetaan 30–40 % olosuhteista riippuen.
  • Lypsylehmien apeseoksessa max. 40 % karkearehusta.