Miksi sato ei nouse?

Luonnonvarakeskus (LUKE) tekee joka vuosi arvion Suomen keskisadosta.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että maamme hehtaarisadot eivät ole kehittyneet
viime aikoina juuri ollenkaan. Keskiarvon ympärillä on aina hajontaa, mutta on
hyvä selvittää, mitä tapahtuu ääripäissä.

Kevätvehnän sadon kehitys
Kaavio 1. Kevätvehnän sadon kehitys kg/ha

Satotulos huonoimmalla kymmenyksellä on ollut suuruusluokassa 2000 kg/ha, vastaava tulos parhaalla luokalla on tasolla 5500–6000 kg/ha. Huolestuttavaa on, että pienien satojen luokassa keskisato alenee (punainen katko- viiva), suurten satojen luokassa keskisatoa on saatu nostettua.

Todennäköisesti pieniä satoja tuotetaan usein vuokrapelloilla, joita peltoalastamme on noin kolmannes. Näillä pelloilla vuokrasopimus on usein lyhytaikainen eikä ole sovittu, kenelle kuuluu sala- ja piiriojien kunnostaminen, pellon kalkitus ja peruskunnon ylläpito. Keskimääräinen pellon vuokra Suomessa on 223 euroa/ ha. Vuokran suuruus tulisi määräytyä maan viljelysarvon mukaan. Mikäli esimerkiksi vuokralainen tai vuokranantaja kalkitsee pellon, tulisi vuokran suuruus arvioida uudelleen.

Seuraavaksi kuvatut menetelmät ovat vain osa toimenpiteitä, joilla valtakunnan keskisato saadaan nousemaan. Vaatimattomien satojen pelloille saadaan varmaan apua jokaisesta vinkistä. Suuria satojakin voidaan edelleen parantaa esimerkiksi täsmäviljelyn keinoilla.

Mitä tulisi Tehdä?

Salojien kunnon tarkistus

Otetaan salaojakartta esille ja tehdään arvio pellon märistä kohdista. Mikäli sadon muodostusta haittaava kosteus on yhden osan alueella, etsitään laskuaukko ja katsotaan tuleeko sieltä vettä. Usein vika selittyy romahtaneella laskuaukolla tai liettyneellä salaojakaivolla. Laskuaukot on syytä pitää aina merkittyinä.

Pellon pH

Jokaista levitettyä typpikiloa kohden tulisi peltoon lisätä kaksi kiloa kalkkia. Tällöin maan happamuus pysyisi ennallaan. Tämä tavoite edellyttää kalkitusta vähintään kymmenen vuoden jaksoissa. Usealla pellolla on tarvetta pH-tason korottamiseen. Tutkimuksissa on todettu, että kalkitus noin 5 t/ha on kohottanut satoa n. 230 kg/ha vuosi. Samalla on syytä muistaa, että korotus on tasokorotus, josta päästään nauttimaan useana seuraavana vuonna.

Kasvinravitsemus

Elääkseen ja kehittyäkseen kasvi tarvitsee noin 16 ravinnetta. Osa saadaan taivaalta ja valtaosa otetaan juurten kautta maasta. Maan viljavuusanalyysistä saadaan selville ravinteet, joista on niukkuutta. Tämän tiedon pohjalta tulee suunnitella ja toteuttaa lannoitus. Täsmäaseita tilanteen korjaamiseen löytyy YaraVita-sarjasta.
Taulukon pienten satojen typpilannoitus on ollut noin 100 kg/ha. Ravinnetase kertoo, että näissä sadoissa on typpeä keski- määrin 49 kg, joten joka toinen typpikilo on ollut ”hukassa”. Näissä tapauksissa jokin muu kuin typpi rajoittaa sadon muodostusta. Tämä minimitekijä on hyvä löytää ja parantaa sitä.

Uusi lajike

Kasvinjalostus on parantanut lajikkeiden hehtaarisatoja 1–2 prosenttia vuodessa. Tulos kertoo, että vanhalla lajikkeella ei kannata kylvää. Hyvä nyrkkisääntö on, että kymmenen vuotta vanha lajike kannattaa vaihtaa uudempaan.

Kasvinsuojelu

Hyvänkin lajikkeen sadon voi kasvitauti tuhota. Taudit torjutaan arviolta joka kolmannelta peltohehtaarilta. Menetykset mitataan sadon määrässä ja laadussa. Tautien torjunta on usein viimeinen työvaihe pellolla ennen sadonkorjuuta. Sitä ennen sato on vaatinut paljon työtä ja panoksia, tautientorjunta varmentaa näiden sijoitusten kannattavuuden.

Täsmäviljely

Nykyään on käytettävissä monenlaista tekniikkaa, jolla saadaan esimerkiksi kasvuston maanpäällinen kasvustomassa lohkon eri puolilla määriteltyä ja satotasot tietoon puimureiden satokartoista. Ylilentävän satelliitin kuvaa voidaan tulkita, tai traktorin katolla oleva sensori hakee pellon hyvät ja huonot kohdat. Näillä apuvälineillä voidaan panosten käyttöä kohdentaa lohkon sisällä, ja näin ollen sato paranee ja kustannukset pienenevät.

Teksti: Juha Salopelto, Hankkija Oy