Upeasti kukkivat hortensiat

Pallohortensian pallomaiset tai puolipallomaiset kukinnot avautuvat heinäkuussa.
Pallohortensian pallomaiset tai puolipallomaiset kukinnot avautuvat heinäkuussa.

Voi miten iso kukka! Ja miten viehättävä se onkaan vaihtaessaan väriä valkoisesta punertavaksi ja jopa viininpunaiseksi. Jos puutarhaan istuttaa useita erilaisia hortensioita, on vastaavia näytöksiä luvassa pitkälle syyspakkasiin saakka.

Muhkeat pallo- ja jalohortensiat aloittavat kauden

Jalohortensia ’Endless Summer’ värittyy happamassa kasvualustassa sinisiin kukkiin.
Jalohortensia ’Endless Summer’ värittyy happamassa kasvualustassa sinisiin kukkiin.

Hortensian uhkeista kukinnoista on oikeastaan päässyt nauttimaan jo keväästä alkaen. Ensimmäisinä komeilevat ruukkuihin istutetut terassihortensiat. Heinäkuussa niiden kukkivaan seuraan liittyvät puutarhassa paraatipaikalle istutetut pallohortensiat. Niistä löytyy ehkäpä suurikukintoisimmat lajikkeet. Esimerkiksi ’Annabelle’- ja ’Incrediball’-lajikkeiden kukinnot ovat erityisen kookkaita. Ne voivat olla leveydeltään 20-, jopa 30-senttisiä. Joinakin vuosina pallohortensioita voi joutua jopa tukemaan – niin painavia muhkeat pallerot ovat.

Pallohortensiat kukkivat kesällä kasvattamillaan versoilla, joten kukintaa on luvassa, vaikka oksat paleltuisivat talvella. Talvisuojaturve ja runsas lumipeite auttavat versostojakin selviämään pakkasesta, ja pensas pysyy oksistoltaan tukevana.

Puutarhassa ykköspaikalla komeilevat myös jalohortensiat. Ne aloittelevat kukintaa heinäkuulla, osa kesäkuun puolellakin. Niistä tutuin lienee ’Endless Summer’, joka näyttäytyy vaaleanpunaisena tai sinisenä sen mukaan, miten hapan kasvualusta on. Kalkitsemattomassa, happamassa maassa kukat ovat siniset. Kukkia kehittyy sekä saman kesän että edellisen vuoden versoihin, joten myös jalohortensioiden vuosittainen loistokkuus on taattu.

Syys- ja mustilanhortensia kukkivat lokakuulle saakka

Syyshortensia
Syyshortensia on pihan katseenvangitsija elokuusta alkaen. Komean pensaan ympärille sopii istuttaa matalampaa maanpeittopensasta, kuten kuvassa näkyvää seppelvarpua.

Syyshortensiat kukittavat pihapiiriä elokuusta alkaen. Niitä näkee istutetun paitsi yksittäisiksi pensaiksi, myös ryhmiin ja aidanteiksi. Tunnetuinta ’Grandiflora’-lajiketta kutsutaan myös syreenihortensiaksi, sillä sen kartiomaiset kukinnot muistuttavat syreenin kukintoja. Valkoiset, miedosti tuoksuvat kukat punertuvat syksyn edetessä ja ne kestävät kauniina pakkasiin saakka. Myös ’Wim’s Red’ -lajikkeen kukat avautuvat valkoisina, värittyvät vaaleanpunaisiksi ja edelleen viininpunaisiksi. ’Limelight’ esiintyy taas tyylikkään limenvihreine kukintoineen. Näistä kaikista lajikkeista on hyviä kokemuksia Oulun korkeudella saakka.

Syyshortensioiden kookkaiden kukkien ja runsaan kukinnan salaisuus on leikkauksessa. Niiden versoja saksitaan keväisin melko voimakkaasti. Syyshortensioita ei kuitenkaan leikata alhaalta saakka, sillä silloin ne uusiutuvat huonosti.

Sen sijaan mustilanhortensia kukkii runsaasti ja kasvaa kauniinmuotoiseksi ilman leikkaustakin. Siitä poistetaan vain väärään suuntaan ojentuvia ja kuivia oksia. Mustilanhortensian pitsimäiset kukinnot eivät ole yhtä täyteläisiä kuin edellisillä pensailla. Silti reilusti yli parimetriksi koheneva ja levenevä pensas on paikkansa ansainnut. Tyyliltään se sopii vaikka taustapensaaksi tai metsänreunakasviksi. Se ei ole maan suhteenkaan kovin vaatelias.

Ravinteita ja valoa

Kookkaan mustilanhortensian ilmettä keventää runsas, pitsimäinen kukinto.
Kookkaan mustilanhortensian ilmettä keventää runsas, pitsimäinen kukinto.

Hortensiat viihtyvät ravinteikkaassa ja niukasti happamassa maassa. Istutusalustaa ei siis kannata enemmälti kalkita, mutta yleislannoksen lisääminen keväällä ja PK-lannoksen antaminen heinä-elokuussa kukittavat pensaita. Kasvupaikka saa olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, jolloin hortensiat kukkivat näyttävimmin ja ehtivät Pohjois-Suomessakin kukkeimpaan asuunsa.

Juttuun on haastateltu puutarhuri Paula Ylilauria, joka toimii puutarhavastaavana Hankkijan myymälässä Kempeleellä.

Teksti ja kuvat: Sari Toikkanen