Hyönteiset osaksi elintarvikeketjua

Idänkulkusirkka
Aikuinen idänkulkusirkka on noin viisisenttinen heinäsirkka. Ihmisravinnoksi käytetään tavallisimmin sen viimeistä toukka-astetta eli nymfiä, jolla ei ole lenninsiipiä.

Tuotantoeläinten lajikirjo kasvaa kohisten - tuttujen selkärankaisten kotieläinten rinnalle ruokaketjuun on tulossa monenlaisia pieniä, kitiinikuorisia otuksia. Kuivattuja, paistettuja ja suklaassa kieriteltyjä kotisirkkoja on päästy maistelemaan kauppojen ja messujen tuote-esittelyissä, kun muutamien hyönteislajien myynti elintarvikkeeksi sallittiin kuluvan vuoden alussa. Vaikka keitosta ei edelleenkään pitäisi löytyä kärpästä, niin hunajainen mehiläiskuhnurin toukka saattaa koristaa huippuravintolan jälkiruoka-annosta. Kulkusirkat eivät enää ole vain viljelysten vitsaus, vaan niistä voidaan valmistaa suolaista pikkunaposteltavaa. Nopeakasvuisten mustasotilaskärpäsen toukkien puolestaan odotetaan tuottavan valkuaispitoista jauhoa lohikalojen ja muidenkin kotieläinten rehuihin, ja siten vähentävän maailmanlaajuista kalajauhon tarvetta lähivuosikymmeninä.

Hyönteisten käyttö elintarvikkeissa ja rehuissa on toki aivan alkutaipaleellaan. Lainsäädäntöä vasta valmistellaan hyönteisten elintarvike- ja rehukäytön tuleviin tarpeisiin EU:n alueella. Meneillään on siirtymäaika, ja hyönteistuotantoon sovelletaan aiempaa tuotantoeläimiä koskevaa lainsäädäntöä. Kasvatettavat hyönteiset ovat edelleen villien lajitovereidensa kaltaisia. Aika näyttää, millaisia jalostustavoitteita kasvatettaville hyönteislajeille ja -kannoille asetetaan, ja miten niiden ulkonäkö ja tuotantokapasiteetti jalostuksen myötä muuttuvat.

 

Suomessa kehitetty teknologioita erityisesti hyönteisten kasvatukseen

Jauhopukin toukka eli jauhomato
Jauhopukki on noin parisenttinen kovakuoriainen, jonka toukkaa kutsutaan usein jauhomadoksi.

Hyönteisten syöminen ei sinänsä ole mitään uutta auringon alla. Hyönteisiä on aina kerätty ja syöty, etenkin trooppisilla alueilla. Monille kotieläimille hyönteiset ovat suurta herkkua: kompostia ruopsuttava kana ei epäröi napata nokkaansa pulleaa kovakuoriaisen toukkaa, ja lohen poikaselle maistuu veden pinnalle joutunut kärpänen. Hyönteisten mukaantulo länsimaiseen ruoan tehotuotantoon on kuitenkin uusi asia, ja siihen liittyy runsaasti tutkimus- ja kehitystoimintaa. Suomalaiset yritykset ovat kunnostautuneet erityisesti hyönteisten kasvatukseen liittyvien teknologioiden kehitystyössä. EntoCube Oy on kehittänyt helposti siirreltäviä kasvatusyksiköitä, joihin voidaan säätää hyönteisille optimaaliset lämpö-, valaistus- ja kosteusolosuhteet. Pohjolan Hyönteistalous Oy on puolestaan automatisoinut jauhopukkien eli jauhomatojen kasvatusta. Teknologian tutkimuskeskus VTT on optimoinut hyönteisproteiinin hyödynnettävyyttä elintarvikkeissa ja patentoinut siihen liittyvää teknologiaa. Vauhdilla kasvava hyönteistalous tarjoaakin monenlaisia tilaisuuksia liike-elämän eri alojen osaajille.

 

Hankkija mukana kehittämässä hyönteisille sopivia rehuja

Kaksitäpläsirkan nuoret nymfit
Kaksitäpläsirkan nuoret nymfit ovat kerääntyneet kurkkuviipaleelle nauttimaan sen sisältämästä kosteudesta. Varsinaista juomavettä ne eivät tarvitse.

Hyönteisten toivotaan tarjoavan ekotehokkaita ja ilmastoystävällisiä ratkaisuja maapallon nopeasti kasvavan väestön ruokkimiseen. Tuotantoon valitut hyönteislajit kasvavat suotuisissa lämpö- ja kosteusoloissa erittäin nopeasti ja hyvällä rehuhyötysuhteella. Ne tuottavat painoonsa suhteutettuna runsaasti valkuaisaineita - hyönteisjauhon valkuaisainepitoisuus onkin jopa 70%. Hyönteiset eivät tarvitse varsinaista juomavettä. Mustasotilaskärpästen toukat kasvavat kosteassa kasvualustassa. Sirkoille ja jauhomadoille tarjoillaan kuivan rehun lisäksi hieman tuoreita vihanneksia, joista ne saavat tarvitsemansa veden. Hyönteisten kasvatuslaatikot asetellaan hallien hyllyköihin moneen kerrokseen, jolloin lattiapinta-alaa tarvitaan vain vähän. Uusimmat, automatisoidut mustasotilaskärpäsen tuotantoyksiköt pystyvät ainakin laskennallisesti tuottamaan päivässä jopa 30 tonnia hyönteismassaa hallissa, jonka lattiapinta-ala on 1800 m2. Mikäli hallin lämmittämiseen on mahdollista käyttää muun teollisuuden hukkalämpöä, pienenee hyönteistuotannon hiilijalanjälki entisestään.

Keskeinen kysymys hyönteiskasvatuksessa liittyy niille sopivan rehun tutkimukseen ja kehitykseen. Ensimmäiset kokeilut suomalaisessa kotisirkkojen ja jauhomatojen kasvatuksessa tehtiin broilerinrehulla, ja mutta sittemmin kehitettiin paremmin hyönteisten ravinnoksi soveltuvia kotimaisia rehuformulaatioita. Hankkija on ollut mukana tässä kehitystyössä, ja sirkkojen kasvatukseen soveltuvia rehuja valmistetaankin Hankkijan rehutehtailla jo jonkin verran. Hyönteisten ruokkiminen viljalla tai tuontisoijalla ei tokikaan ole se pienimpään mahdolliseen hiilijalanjälkeen johtava tuotantotapa. Monet hyönteiset kykenevät käyttämään ravintonaan sellaisia raaka-aineita, jotka eivät sovellu sikojen, kanojen tai nautojen rehuun.

 

Luonnonvarakeskuksella hyönteislaboratorio

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija FT Miika Tapio
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija FT Miika Tapio puhui Jokioisilla hyönteislaboratorion avajaisissa 22.8.2018. Julisteessa on aikuisen mustasotilaskärpäsen kuva.

Kotimaisen teollisuuden sivuvirtojen soveltuvuutta hyönteisten ravinnoksi pystytään tutkimaan entistä tehokkaammin, kun Luonnonvarakeskuksen (Luke) rakensi Jokioisille hyönteisten kasvattamiseen ja tutkimukseen soveltuvat tilat. Luken hyönteislaboratorion avajaiset tämän vuoden elokuussa keräsi kokoon lähes satapäisen joukon hyönteisalasta kiinnostuneita tutkijoita ja yritysten edustajia. Joitakin viikkoja myöhemmin Luken hyönteistutkimuksesta vastaava erikoistutkija, FT Miika Tapio vieraili Hankkijan pääkonttorilla Hyvinkäällä yhdessä muutaman kollegansa kanssa. Tavoitteena on, että Hankkija on tulevaisuudessa mukana Luken hyönteistutkimushankkeissa, joissa etsitään hyönteisille sopivia rehuratkaisuja ja kehitetään hyönteisten kasvua ja rehunkäyttökykyä edistäviä rehuparanteita.

Paitsi ruokaketjussa, hyönteiset voivat toimia myös orgaanisten jätteiden käsittelyssä. Biojätteessä kasvavat mustasotilaskärpäsen toukat pienentävät nopeasti ja tehokkaasti jätemassan tilavuutta ja jätteessä mahdollisesti kasvavien taudinaiheuttajabakteerien määriä. Ruokaketjuun ei jätteenkäsittelyssä toimineilla hyönteisillä luonnollisestikaan ole asiaa, vaan niistä voidaan valmistaa esimerkiksi bioetanolia tai lannoitetta.


Hannele Kettunen, kehityspäällikkö