Blogi: Kokoviljasäilörehu päihittää syönti-indeksillä

Lehmät syö säilörehua

Viime satokaudella monet tilat joutuivat korjaamaan viljakasvustoja säilörehuksi, koska nurmi kärsi kuivuudesta ja karkearehusta oli puutetta. Kokoviljasäilörehu sopi hyvin nurmisäilörehun rinnalle täydentämään karjatilan karkearehuvalikoimaa.

Kokoviljasäilörehu korjataan maitotuleentumisasteella, joten siinä voidaan hyödyntää satoisia, mutta myöhäisiä viljalajikkeita, jotka eivät ehkä ehtisi tuleentua puintikypsiksi. Onnistuessaan kokoviljasäilörehu voi tuottaa kertakorjuulla saman kuiva-ainesadon (8-10 tn/ha) kuin hyvä nurmirehu. Silloin kasvuston on oltava lakoontumatonta. Parhaita kuiva-ainesatoja tuottavat pitkät, vankkakortiset viljat, kuten ruisvehnä. Korren suuri osuus alentaa rehun sulavuutta ja tärkkelyspitoisuutta. Ohrasäilörehussa jyvien osuus suhteessa korteen on suurempi, mikä parantaa rehuarvoa, vaikka kuiva-ainesato jääkin pienemmäksi.

Kokoviljasäilörehujen valkuaispitoisuus on matala, noin 100 g/kg ka. Tärkkelyspitoisuus vaihtelee noin 15-30 % ka, riippuen korren pituudesta ja jyvien osuudesta kuiva-aineessa. Pitkäkortisen ruisvehnäsäilörehun tärkkelyspitoisuus jää alle 20 % ka, kun ohrasäilörehussa tärkkelystä voi olla 30 % ka.

Kokoviljasäilörehujen D-arvot ja sulavuudet ovat heikompia kuin nurmisäilörehun. Niiden syönti on kuitenkin suurempi, mikä kompensoi heikompaa rehuarvoa. Oikein käytettynä kokoviljasäilörehu on sen vuoksi ruokinnassa nurmirehun veroista.

Luken vetämässä rehuviljan käytön kehittämishankkeessa, jossa myös Hankkija on mukana, on tutkittu eri viljalajien satoisuutta ja soveltuvuutta kokoviljarehuksi sekä rehuviljan tuoresäilöntää. Hanke jatkuu edelleen.

Äskettäin päättyneessä ruokintakokeessa selvitettiin Ch- ja Hf-sonnien kasvua ohra- ja ruisvehnäsäilörehuilla joko ainoana karkearehuna tai seoksena (1:1) yhdessä nurmisäilörehun kanssa. Loppukasvatusrehussa oli säilörehua 60 %, litistettyä ohraa 35 % ja rypsirouhetta 5 % kuiva-aineesta, sekä kivennäiset.

Nurmisäilörehun D-arvo oli 685, ohrasäilörehun 648 ja ruisvehnäsäilörehun 622 g/kg ka. Heikommista D-arvoista huolimatta kokoviljasäilörehujen syönti-indeksit olivat korkeammat, ohralla 123 ja ruisvehnällä 115, nurmisäilörehulla 98, samoin kuin toteutuneet syönnit: ruisvehnällä 10,05 kg ka/pv ja ohralla 10,65 kg ka/pv ja nurmella 9,44 kg ka/pv.

Sonnit kasvoivat 160-päiväisen kokeen aikana ohrasäilörehulla 1841 g/pv, nurmisäilörehulla 1641 g/pv ja ruisvehnällä 1576 g/pv. Nurmi-kokoviljaseoksia saaneiden sonnien kasvut olivat nurmisäilörehuryhmän tasolla. Teurastuloksissa ei ollut eroja.

Kokoviljasäilörehu osoittautui käyttökelpoiseksi karkearehuksi lihanaudoille. Se riittää energia-arvoltaan varsin hyvin myös umpilehmien ja kasvavien hiehojen ruokintaan. Lypsävillä energian ja valkuaisen tarpeet ovat kuitenkin korkeammat, joten niiden ruokinnassa tärkein rooli on hyvälaatuisella nurmisäilörehulla. Kokoviljasäilörehu sopii sen rinnalle täydentäväksi ja syöntiä lisääväksi karkearehuksi.

Pirjo Hissa
Kehityspäällikkö, nautarehut