Tihisen tilalla kustannustehokas maitotuotoksen nosto ruokintaa muuttamalla

Jarno ja Johanna Tihisen tilalla Muhoksella päädyttiin vaihtamaan rehuja keväällä 2018 kokonaisvaltaisen ruokinnan tarkastelun seurauksena. Muutoksen tuulilla lehmien maitotuotokseen saatiin heti potkua ja niiden päivätuotos nousi lähelle 40 kg/lehmä/pv. Nousua tuli hieman päälle 5 kg/lehmä/pv pitoisuuksien pysytellessä siitä huolimatta hienosti korkealla tasolla. Rasvapitoisuus maidossa on 4,5 % ja valkuaispitoisuus 3,5 %. Tihiset iloitsevat erityisesti muutosten tuomasta kustannustehokkuudesta, sillä maitotuotto-rehukustannus nousi niiden johdosta reilun euron/lehmä/pv.

Ajatus ruokinnan muutoksesta lähti Jarnon mukaan rehualan seminaarissa, jossa hän kuunteli Hankkijan ruokinta-asiantuntijan puhetta ja kiinnostui kuulemaan lisää. Hän otti yhteyttä alueensa ruokinta-asiantuntija Kullervo Palovaaraan, jonka kanssa ”tarkasteltiin lehmiä navetassa vähän joka suunnasta ja tuumittiin”. Tilakäynnin perusteella tehtiin suunnanmuutos ruokintasuunnitelmassa ja rehujen valinnassa, mikä johti hyviin tuloksiin.

Jarno Tihinen ymmärtää, miten tärkeää on kiinnittää huomiota umpilehmien ruokintaan ja olosuhteisiin.

Puolitiivisteestä täysrehuun, umpilehmien ruokinta kohdalleen

Umpilehmät laiduntavat kesäisin ja pääsevät myös talvisin ulkoilemaan päivittäin.

Lehmille otettiin aluksi käyttöön Auto-Krossi III-täysrehu. Uuden sadon säilörehujen, jotka ensimmäistä kertaa valmistettiin luomuna, tultua käyttöön siirryttiin tilalle suunniteltuun Sopivarehuun®. Herutusvaiheessa käytössä on myös verensokeria nostava Acetona EnergyPower -energiarehu. ”Energiatiiviimmällä väkirehulla, energiarehulla ja ruokintataulukon nopeammin kasvavalla rehumäärällä pyrittiin vähentämään piilevien ketoosien määrää, joita lehmien häntäverinäytteiden perusteella oli tilalla todettu”, Kullervo selittää. Lehmien energiatasapainon parantuminen on näkynyt maitotuotoksen ohella myös eläinten terveystilanteessa. ”Hankalat tapaukset jäivät pois ja eläinlääkäriä on tarvittu vähemmän”, Jarno kertoo ketoosien vähenemisestä. Ruokinnassa tehtyjen muutosten jälkeen maitomäärä alkoi heti kohota pitoisuuksien pysyessä kuitenkin samalla hyvällä tasollaan.

Täysrehuun siirtymisen myötä tilalla päätettiin keskittyä nurmiin ja luovuttiin viljan viljelystä eläinten rehuksi. Siirto vähensi tilan työntarvetta merkittävästi, ja aikaa jää muuhun tilan kehittämiseen. ”Joka tilalla on tietyt resurssit, jotka on tarkasti harkittava, mihin ne käyttää ja mitkä tehtävät antaa muiden tehtäväksi”, Jarno selittää ajatusta muutoksen taustalla.

Myös ummessa olevien lehmien ruokintaa korjattiin. Aiemmin ummikoille annettiin vapaasti kokoviljavehnää ja rajoitetusti hyvälaatuista ja sulavaa säilörehua. Ongelmana oli, etteivät lehmät syöneet kokoviljasäilörehua, sillä sen maittavuus ja säilönnällinen laatu oli heikko. Hyvälaatuinen kuiva heinä paransi tilannetta, sillä se maittaa lehmille paremmin. ”Ummessaolevien rehun tulee olla syöntilaadultaan hyvää, pelkkä huono sulavuus ei riitä” Kullervo painottaa. Tärkkelystä on hyvä olla vähän mukana umpilehmien ruokinnassa, jotta tärkkelystä hajottava pötsimikrobisto on hereillä poikimishetkellä.

Tilalla pidetään erityisen tärkeänä lehmien ulkoilua. Jarno kehuu tilan laidunmaita, joita yhteensä tilakeskuksen ympäristössä Oulunjokilaaksossa on noin 25 ha. Laidunkierto on tehokasta ja lehmien jälkeen hiehot laidunnetaan samalla lohkolla. Jarno myöntää, että reippaalla laiduntamisella on toki omat haasteensa lehmien syöntikyvylle ja maidon pitoisuuksille. Talvisin ummessa olevat lehmät pääsevät jatkuvasti ulkoilemaan, ja lypsävätkin päästetään ulos satunnaisesti.

Suunnitelmallista tuotantoa, jokapäiväistä oppimista

Tilalla ensimmäinen sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2011, jolloin tilaa pyörittivät Jarnon perhe ja hänen pikkuveljensä, sekä perheen vanhemmat. Tuolloin navetta oli 30 lehmän parsinavetta. Vuodesta alkaen 2015 Jarno ja Johanna Tihinen yhdessä ovat pitäneet tilaa keskenään. Kesäisin tilalle otetaan harjoittelijoita töihin ja naapurin poika käy myös säännöllisesti töissä. Tällä hetkellä parsinavettaan mahtuu 50 lehmää, pienkuormaimella jaetaan säilörehut ja väkirehuruokkija jakaa lehmille yksilölliset väkirehu- ja kivennäisannokset. Säilörehut korjataan tilalla pääsääntöisesti itse noukinvaunulla siiloihin ja aumaan, mutta urakoitsija käy paalaamassa oljet, kuivan heinän ja umpilehmien säilörehun. Tihiset suosivat pelloillaan monipuolisia nurmikasvustoja. Rehuksi tehtävillä lohkoilla käytetään monimuotoisesti virnoja, raiheinää, apiloita ja tukikasvina hieman kauraa. Laitumilla säilörehuseoksessa on timoteitä, natoja ja apilaa.

Tilan tulevaisuutta mietitään suunnitelmallisesti. Uusin uudistus ja haaste tilalla on peltojen siirtyminen luomutuotantoon. Tihisten pellot olivat nyt ensimmäistä vuotta luomutuotannossa. Se toi tilalle uudenlaisia haasteita esimerkiksi lehmien seleeninsaannissa ja säilörehun riittävyydessä. Jarnon suunnitelmallisuudesta tilanpidossa kertoo, että edellisenä vuonna tehtiin 1,5 vuoden säilörehut, jotta voidaan varautua satotason laskemiseen väkilannoituksen lopettamisen myötä.

Jarnon mukaan joka päivä on oltava valmis oppimaan jotain uutta. Elämä on ikuista oppimista ja pitää olla valmis päivittämään tietojaan koko ajan. On se sitten koulutuksissa käymistä tai asiantuntijan kutsumista tilakäynnille, Jarno pyrkii aina hyödyntämään mahdollisuudet oppia jotain uutta.