Blogi: Umpikausi on jokaisen satatonnarin alku

Maidontuotanto on todellinen kestävyyslaji, ja satatonnarilehmä navetan kunnioitettu maratoonari. Lypsykautta voidaan verrata pitkän matkan juoksuun, jossa tarvitaan hyvän lähdön lisäksi myös vahvuutta vauhdin ylläpitämiseen. Karjanomistaja toimii lehmän valmentajana ja varmistaa, että kisoihin ei lähdetä kylmiltään. Alkukauden loukkaantumisen jälkeen saattaa nimittäin paras kisakausi olla jo menetetty. Tarpeellinen umpikauden lepo ja optimaalinen viimeistelytreeni mahdollistavat onnistuneen suorituksen kerta toisensa jälkeen.

Mitä umpilehmä sitten tarvitsee? Umpikaudella lehmä palautuu, sen utarekudos uusiutuu ja varastot täydentyvät. Lehmä keskittyy lepäämään ja kasvattamaan vasikkaansa. Noin 6-8 viikon mittaisen umpikauden on todettu parantavan seuraavan kauden maitotuotosta. Myös ternimaitoa alkaa muodostua jo noin kuukausi ennen poikimista.

Parhaassa tapauksessa umpilehmät pystytään jakamaan kahteen ryhmään, ummessaoleviin ja tunnutettaviin. Tämä helpottaa ruokinnan suunnittelua ja poikimiseen valmistautumista. Umpilehmien säilörehu tulisi olla köyhempää kuin lypsävien, mutta myös heinällä ja oljella pystytään liian vahvaa säilörehua hieman tasapainottamaan. Jos umpilehmät pääsevät varastamaan lypsävien seosta, voi tiedossa olla haastavia poikimisia ja ongelmia myös lehmän terveydelle.

Kuten isät monesti tietävät, odottava äiti voi olla vaativa kumppani. Umpilehmä ei ehkä sanallisesti heittäydy yhtä hankalaksi, mutta tarvitsee silti ykkösluokan huolenpitoa. Ummessaolokausi onkin yksi tärkeimmistä jaksoista lehmän vuosikierrossa. Kun lehmä umpeutetaan ja siirretään pois lypsävien osastolta, myös umpilehmät saavat usein ”lomastressin”. Rantakohteeseen siirtyminen ei ollutkaan niin helppoa, ja uuteen porukkaan ja ympäristöön tutustuminen vie aikaa. Lisäksi hotellin buffetpöydässä vanhat mammat rynnivät kyynärpäät ojossa ensimmäisinä herkkujen ääreen. Ujompi ensikko jääkin monesti liian vähälle ruualle, jos riittävästä ruokintapöytätilasta ei huolehdita.

Tiineen lehmän ei kuitenkaan tarvitse syödä kahden edestä, vaan tarve on vain hiukan ylläpitoenergiantarvetta suurempi. Sopivassa seoksessa energiaa on noin 9−10 MJ/kg ka ja valkuaista 13-15 % kuiva-aineesta. Umpikaudella lehmän ei ole hyvä laihtua eikä lihoa, vaan kuntoluokan korjaamiseen on syytä kiinnittää huomiota jo loppulypsykaudella. 2-3 viikkoa ennen poikimista lehmän ruokinnassa voidaan aloittaa tunnutus, eli lisätä väkirehun määrää hiljalleen pötsimikrobien aktivoimiseksi. Pötsin täyteisyydestä on pidettävä huoli koko umpikauden ajan, mutta syönnin tukeminen on aiheellista erityisesti viimeisillä viikoilla ennen poikimista, kun lehmän syönti vähenee tässä vaiheessa luonnostaan. Ruokahalua voidaan herätellä esimerkiksi maittavalla Acetona Energy Power:lla.

Vanhojen kaivelu voi parisuhteessa olla vaarallista, mutta poikimiseen valmistautuessa usein ihan tarpeen. Jokaisella urheilijalla on omat heikkoutensa, ja myös lehmät vaativat tukea eri asioissa. Jos lehmä on esimerkiksi taipuvainen poikimahalvauksiin, kannattaa tämä huomioida jo ennakolta. Poikimahalvausta voidaan perinteisesti ennaltaehkäistä umpikauden niukalla kalsiumruokinnalla. Joskus kalsiumaineenvaihdunta täytyy kuitenkin aktiivisesti käynnistää, esimerkiksi jos säilörehun kalsium- ja kaliumpitoisuudet ovat korkeat. Kalkin imeytyminen ja irrotus elimistöstä voidaan aktivoida käyttämällä kivennäisiä, jotka sisältävät elimistöä happamoittavia anionisia suoloja, kuten Acetona DryStrong -tehotuotetta tai laimeampaa koko umpikaudella käytettäväksi sopivaa Umpi Namino Anion -kivennäistä. Poikimisen yhteydessä kalsiumin saanti voidaan varmistaa myös nopeasti imeytyvällä ProRumen Ca-liuoksella.

Umpilehmän kohdalla oikeanlaista kivennäisruokintaa ei voi tarpeeksi korostaa. Lehmän lisäksi myös kehittyvä vasikka tarvitsee kivennäisiä, hiveniä ja vitamiineja kasvuunsa. Kun säilörehusta tehdään myös kivennäisanalyysi, on ruokintaa helppo täydentää joko tilalle suunnitellulla Sopivakivennäisellä® tai esimerkiksi runsaasti orgaanisia hiveniä ja biotiinia sisältävällä Umpikivennäinen Sorkka+:lla. Umpikauden ruokinnassa voidaan pienellä vaivalla saavuttaa suuret hyödyt. Kun lehmä ei myöhästy startista, on sillä hyvät mahdollisuudet jaksaa aina satatonnariksi asti.

Vappu Tauriainen
Kehityspäällikkö, erikoisrehut