Kotoiset rehut

lypsykone

Kotoisten rehujen laatu ratkaisee pitkälti maitotilan ruokinnan menestymisen. Tieto kotoisten rehujen laadusta ja määrästä mahdollistaa niiden täysimääräisen hyödyntämisen ja on avain kannattavaan tuotantoon. Mitoittamalla kotoisten rehujen tuotanto tilan tarpeiden mukaan turvataan kotoisten rehujen riittävyys läpi vuoden ja toisaalta säästytään turhalta rehuhävikiltä.

Tuotostavoitteet täyttyvät, kun kotoisten rehujen täydentäminen suunnitellaan huolella. Ruokinnan suunnittelun lähtökohtana ovat eri tuotosvaiheiden asettamat vaatimukset sekä käytössä oleva ruokintatekniikka.


Säilörehun sulavuus on tärkein ominaisuus

Säilörehua tarvitaan nautojen ruokinnassa keskimäärin 8-15 kg ka / nauta / päivä muusta ruokinnasta ja tuotostasosta riippuen. Paras hetki arvioida säilörehusadon kokonaismäärä ja laatu on syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Säilörehun kokonaissadon perusteella arvioidaan säilörehujen riittävyys ja tarvittaessa lisätään väkirehujen osuutta ruokinnassa, jos säilörehua on niukasti.

Säilörehuanalyysi kuvaa säilörehun ruokinnallista laatua ja se voidaan ottaa raaka-aineesta ennen säilöntää tai tornista/siilosta/paaleista korjuun ja säilöntävaiheen jälkeen. Kaikki säilörehun laatua kuvaavat tekijät vaikuttavat joko rehun maittavuuteen tai rehuarvoon ja sen kautta syöntiin ja tuotokseen, mutta myös maidon koostumukseen ja laatuun. Keskeisimmät ruokinnallista laatua kuvaavat tekijät ovat säilörehun D-arvo (tavoite 680-700 g/kg ka) ja raakavalkuaispitoisuus (130-170 g/kg ka). Onnistuneen näytteenoton ja analyysitulosten tulkinnan pohjalta valitaan ruokintaan optimaalisimmat täydennysrehut.

Erilaisten säilörehujen huomioiminen ruokinnassa

Säilörehu, korkea sulavuus (D-arvo >700 g/kg ka)

  • Paljon liukoisia ravintoaineita, jotka aiheuttavat nopean pötsikäymisen ja pötsin pH:n laskun. Tämä altistaa monille ruokintaperäisille häiriöille, kuten pötsin happamoituminen, sorkkakuume, juoksutusmahasiirtymä, löysyys ja puhaltuminen.
  • Vähän NDF-kuitua, mikä lisää pötsin toimintahäiröiden riskiä ja sitä kautta altistaa myöskin sorkkakuumeelle.
  • Yleensä runsaasti valkuaista, joka hajoaa nopeasti pötsissä. Jos rehustuksessa ei ole riittävästi energiaa suhteessa valkuaisen määrään, osa valkuaisesta jää hyödyntämättä. Ylimääräinen valkuainen rasittaa eläimen elimistöä, lisää ympäristön typpikuormitusta ja on epätaloudellista. ⇒ Valitse täydennysrehu, jossa runsaasti sulavia kuituja ja maltillinen tärkkelyspitoisuus. Karkearehun kuitua mahdollisesti oljesta tai heinästä lisäksi.

Säilörehu, matala sulavuus (D<650 g/kg ka)

  • Heikompi sulavuus ja energia-arvo → laskee syöntiä ja tuotosta (pötsi täynnä).
  • Matalampi valkuaispitoisuus, mikä askee tuottavuutta. ⇒ Valitse energia- ja valkuaisrikas monipuolinen väkirehu ⇒ Nosta väkirehumäärää ja mieluusti myös sen jakokertoja.

Oikea säilöntä turvaa rehun maittavuuden

Säilörehupaalit

Nurmirehun säilönnän onnistuminen on lähes yhtä tärkeää ruokinnan kannalta kuin säilörehun hyvä sulavuus. Rehunsäilöntä on onnistunut, kun säilörehu tuoksuu happamahkolle eikä sisällä haitallisia mikrobeja tai virhekäymistä. Tällöin säilörehu on maittavaa eikä myöskään aiheuta maitoon maku- tai hajuvirheitä.

Säilörehun säilönnälliset tavoitteet

  • Kuiva-aine pitoisuus yli 27%
  • Ammoniakki alle 70 g/kg typpeä
  • Sokeripitoisuus 50-120 g/kg ka
  • Haihtuvat rasvahapot alle 30 g/kg ka

Nurmen säilöntäaineet jaetaan karkeasti AIV-happopohjaisiin ja biologisiin säilöntäaineisiin. Happoon perustuvat AIV-säilöntäaineet laskevat pH:n nopeasti. AIV-säilöntäaineet luovat myös maitohappokäymiselle suotuisan ympäristön ja hapot estävät haitallisten mikrobien kasvua. Biologisten säilöntäaineiden toiminta perustuu maitohappobakteeriymppeihin. Maitohappobakteerit käyttävät säilörehun sokereita maitohapon muodostamiseen. Maitohappo laskee rehun pH:n nopeasti alas, minkä ansioista säilöntäprosessi tapahtuu oikein ja virhekäymisen riski pienenee.

 
 
Säilöntäaineiden soveltuvuus eri kuiva-ainepitoisuuksille.

Ajosilppurilla tasalaatuista rehua

Ajosilppurilla korjattu rehu on tasalaatuista ja silpun pituus yhteneväistä. Rehusilpun pituus voidaan säätää sopivaksi, jolloin rehu tiivistyy säilöttäessä hyvin ja syötettäessä tarjoaa karjalle sopivasti märehdittävää. Ajosilppurilla rehun korjuu on helppoa ja nopeaa ja rehun korjuu sujuu suuriltakin aloilta. Ajosilppuri on oiva valinta myös urakointikäyttöön. Varastoitaessa rehut laaka- tai tornisiiloon lähelle navettaa rehujen syöttö on nopeaa ja yksinkertaista, kun rehua ei tarvitse hakea kaukaa. Ajosilppuri sopii karjatiloille myös monipuolisuutensa vuoksi, sillä ajosilppurilla voidaan korjata myös rehumaissia säilörehuksi. Maissin korjuu vaatii toki erilaisen leikkuupöydän.

Riittääkö työvoima?

Ajosilppuriketjussa työvoiman tarve on muihin korjuuketjuihin verrattuna suurempi. Ajosilppurin kuljettajan lisäksi tarvitaan useampia kuljettajia ajamaan rehukuormia ja yksi henkilö tiivistämään aumaa tai laakasiiloa. Kuljetuskaluston on oltava riittävän tehokas, jotta rehun kuljetuksesta ei muodostu korjuuketjun pullonkaulaa. Kaluston lisäksi peltolohkojen kaukainen tai hajanainen sijainti asettaa haasteita ajosilppuriketjun tehokkuudelle. Mikäli nurmipellot sijaitseva kaukana rehun varastointipaikasta, rehukuormien kuljetukseen kuluva aika voi hidastaa rehuntekoa merkittävästi.

Tiivistä rehu hyvin

Säilöttäessä rehut aumaan tai laakasiiloon on huolehdittava rehun tiivistämisestä. Ajosilppurilla tuotettu rehu on yleensä tasamittaista, jolloin rehuaines on lähtökohtaisesti hyvin tiivistyvää. Kuitenkin rehu joudutaan tuomaan siiloon useassa erässä, jolloin on huolehdittava eri rehukerrosten riittävästä tiivistämisestä. Ilmataskut tai korjuun yhteydessä epätasaisesti rehumassaan jakautunut säilöntäaine voivat heikentää rehun säilönnällistä laatua huomattavasti. Siksi rehu on tiivistettävä huolellisesti ja tarvittaessa lisättävä säilöntäainetta pilaantumiselle alttiisiin kohtiin, eli siilon laitoihin ja rehukasan päälle.


Tunne myös viljasi laatu ja valitse lajike oikein

Ohra

Karjatilalla viljan osuus lehmien päivittäisestä väkirehuannoksesta on keskimäärin 50 %. Ruokinnassa käytettävän viljan arvo määräytyy pääosin hehtolitrapainon, tärkkelyspitoisuuden sekä valkuaispitoisuuden mukaan. Hankkijan analysoimissa karjatilojen viljoissa esimerkiksi ohran hehtolitrapaino on vaihdellut alle 60 kg/hl yli 70 kg/hl. Jos ohran oletetaan ruokinnassa painavan 64 kg/hl ja todellisuudessa ohran paino onkin 54 kg/ hl, menetetään jo ohran virhearvioinnilla noin litra maitoa/lehmä/päivä.

Viljan laadun tunteminen antaa perusteet oikean puolitiivisteen valinnalle ja tuloksellisen ruokinnan suunnittelulle. Hankkija analysoi rehuasiakkaiden viljan omassa laboratoriossamme. Vilja-analyysin voi myös teettää esimerkiksi Viljavuuspalvelussa.

Karjatilan viljalajikkeita valittaessa tärkeimmät tarkkailtavat ominaisuudet ovat lajikkeen tärkkelys- ja valkuaissato, erityisesti jos viljanviljelyala on rajallinen. Kaikki Hankkijan ohralajikkeet sopivat rehuohraksi, mutta erityisenä valintakriteerinä voi pitää korkeaa satotasoa, suurta jyväkokoa ja korkeaa hehtolitrapainoa. Korkea tärkkelyspitoisuus viittaa hyvään energia-arvoon. Rehuohran hyvät viljelytavoitteet ovat: hehtolitrapaino yli 68 kg/hl,tärkkelys yli 62% ja raakavalkuaispitoisuus n. 12%. Rehuohrista karjatilan valinnaksi sopii esimerkiksi Aukusti-ohra.

Rehukauran viljelyn tavoitteena on lehmien ruokinnan kannalta mahdollisimman korkea hehtolitrapaino ja suuri jyväkoko. Kevyissä jyvissä kauran suuri kuoripitoisuus heikentää sen rehuarvoa. Rehukauran hyvät viljelytavoitteet ovat: hehtolitrapaino yli 54 kg/hl ja raakavalkuaispitoisuus n. 13 %. Hankkijan valikoimasta löytyy runsassatoisia uutuuslajikkeita, kuten Akseli-ja Steinar-kauralajikkeet, nimenomaan maitotilan tarpeisiin.