Atsaleat kuin keväiset kukkapilvet
Helppohoitoiset pensaat tuovat yllin kyllin väriä pihapiiriin. Keväällä ne maalaavat näkymiä keveine kukkineen ja syksyllä voimakkaine ruskalehtineen.
Atsalean kukinta on näkemisen arvoinen. Aina lehdet eivät ehdi puhjeta, kun paljas oksisto jo peittyy perhosmaisen keveisiin, pastellisävyisiin tai hyvinkin voimakkaan värisiin kukkiin. Niitä kannattaa nuuhkaista, sillä monet lajikkeet tuoksuvat. Kukinta houkuttelee myös pörriäisiä luokseen. Kimalaiset saavatkin niistä alkukesän arvokkaat mesiannoksensa.
Syksyllä pensas värittyy jälleen. Silloin on lehtien vuoro loistaa ennen kuin ne varisevat maahan. Atsaleat erottuvat samaan sukuun kuuluvista alppiruusuista juuri siinä, että ne pudottavat talveksi lehtensä. Siten atsaleoja ei tarvitse suojata kevätahavalta, eihän pensaissa ole haihduttavia lehtiäkään.
Atsaleat maalaavat maisemaa keväisillä pastelliväreillä. Syksyllä on leiskuvan ruskan vuoro.
Avoimelle, valoisalle kasvupaikalle
Kevätatsalea on kestävin atsaleamme. Se kukkii tuoksuvin kukin joka vuosi yhtä runsaasti.
Muitakin eroavaisuuksia sukulaiskasvien väliltä löytyy. Siinä missä alppiruusut viihtyvät varjossa, atsaleat pitävät puolivarjoisesta ja jopa aurinkoisesta kasvupaikasta. Auringossa atsaleat kukkivat loistokkaimmin ja saavat komeimman syysvärinsä. Avoimella paikalla sirot pensaat myös kehittyvät kauniin tuuheiksi ja pyöreälatvaisiksi.
Avoin kasvupaikka ei kuitenkaan tarkoita nurmikenttää, sillä pintajuurinen pensas ei pidä kilpailusta heinäkasvien kanssa. Nurmikon laitamilla, metsän reunoilla tai syvämultaisilla kivikoilla atsaleat ovat sen sijaan kotonaan.
Pensaita kannattaa istuttaa näyttäviksi ryhmiksi, ja jos samaan ryhmään valitsee eri lajikkeita, kukinta jatkuu pitkään touko–kesäkuussa.
Puistoatsalea ’Aamurusko’ on vanha viljely kanta. Se on saanut FinE-laatutaimitunnuksen kestävyydestään ja kauneudestaan. Pensas kukkii kesäkuussa, kun muut lajikkeet ovat jo lopettelemassa kukintaansa.
Tarkista talvenkesatävyys
Atsaleoja valitaan talvenkestävyys edellä. Aniliininpunaisena kukkiva kevätatsalea on ehkäpä kestävin atsaleamme. Se menestyy Keski-Suomen korkeudella IV-vyöhykkeellä saakka. Myös kotimaassa jalostettuja ja FinE-laatutaimitunnuksen saaneita atsalealajikkeita voi suositella talvenkestävinä pensaina. Niissä löytyy valinnanvaraa: on keltakukkainen ’Onnimanni’, valkoinen ’Illusia’ sekä punasävyiset ’Adalmiina’ ja ’Tarleena’.
Gentinatsaleat ’Kullannuppu’ ja ’Aamurusko’ tuovat lämpimiä keltaisen- ja oranssinsävyjä istutuksiin ja ’Ruususen Uni’ on kuin vaaleanpunainen unelma. Näitä edellisiä pensaita voi istuttaa vielä lll-vyöhykkeellä.
Kotimaisten jalosteiden lisäksi tarjolla on talvenkestävyydestään kuuluja, Yhdysvaltojen Minnesotasta kotoisin olevia revontuliatsaleoja. Niitä myydään Lights-sarjan lajikkeina, esimerkiksi ’Rosa Lights’ on vaaleanpunakukintoinen ja ’Golden Lights’ keltakukintoinen atsalea.
Metsäisen maan pensas
’Ruususen Uni’ -atsalean kukat ovat hempeänpunaiset ja kerrotut. Atsalea viihtyy havupensaiden ja muiden happaman maan kasvien seurassa. Pensaan juuristoalue kannattaa kattaa, jottei nurmikko kilpaile vedestä ja ravinteista.
Atsaleat viihtyvät alppiruusujen tapaan happamassa, tuoreessa ja ilmavassa maaperässä. Niiden kasvualustaa on hyvä parantaa havu- ja rodomullalla, jossa on myös lannoitteet mukana. Kalkituksen saa unohtaa, jotta maa pysyy happamana kuin metsämaa.
Kasteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Jo ennen istutusta astiataimen juuristo kastellaan läpikotaisin. Samoin istutuksen jälkeen, ja kuivina kesäkausina, huolehditaan siitä, että juuristo saa vettä. Muuten kasvuunlähtö viivästyy ja taimi juroo.
Pensaiden juuristoalue on hyvä kattaa esimerkiksi kompostoituneella havupuuhakkeella. Kate auttaa siihen, että kosteus pysyy maassa eikä kasteluvesi lähde niin helposti valumaan maanpintaa pitkin. Katteella on myös lannoittava ja maan pieneliötoimintaa vilkastuttava vaikutus, joten katelisäys keväisin tai syksyisin saa pensaat voimaan hyvin. Hoidoksi riittääkin usein pelkkä katteen lisäys ja kuivina kausina kastelu. Vähäiseen hoitoon nähden pensaat kiittävät yllin kyllin kukinnallaan ja ruskaväreillään.
Teksti ja kuvat Sari Toikkanen