Tervetuloa pörriäiset
Istutetaan penkit ja ruukut täyteen kukkivia kasveja. Se on oiva keino houkutella pölyttäjiä puutarhaan ja saada mahdollisimman hyvä sato.
Puutarhassa kannattaa antaa sija myös luonnonkasveille. Rantatädyke kerää runsaasti eri lajeihin kuuluvia kimalaisia.
Iso, pörheä kimalainen surisee ja asettuu kukalle ruokailemaan. Sen paksuun turkkiin tarttuu siitepölyä, jota se kuljettaa mukanaan toiseen kukkaan. Näin kasvi saa tarvitsemansa pölytyksen ja voi ajan mittaan kasvattaa satoaan. Jopa 85 prosenttia viljelykasveistamme vaatii onnistunutta hyönteispölytystä sadontuottamiseksi, joten pörriäisten rooli ei ole lainkaan vähäinen. Päinvastoin: niitä kannattaa suorastaan houkutella puutarhaan. Siten keittiökasvit, marjapensaat ja hedelmäpuut tuottavat mahdollisimman runsaan sadon.
Luonnostaan meillä lentelee monia pölyttäviä hyönteisiä, tärkeimpinä kimalaiset, erakkomehiläiset ja kukkakärpäset. Perhosetkin pölyttävät kasveja liihotellessaan kukasta toiseen. Lisäksi meillä tarhataan mehiläisiä muun muassa hunajantuotantoa varten. Kun näillä kaikilla lajeilla on erilaisia kukkamieltymyksiä ja eroja myös siinä, mihin kasvukauden ja vuorokauden aikaan ne liikkuvat, saa niitä parhaiten houkuteltua puutarhaan monipuolisella kasvillisuudella. Istutetaan pihamaalle siis runsaasti kukkivia puita, pensaita ja perennoja.
Niittymäinen kasvillisuus houkuttelee pölyttäjiä toisin kuin vihreä nurmikko.
Lisää kevät- ja syyskukkijoita
Erityisesti kannattaa suosia kevät- ja syyskukkijoita, sillä keskikesällä puutarha kukoistaa usein jo muutoinkin. Keväiset sipulikukat, vuokot ja esikot ovat pörriäisten mieleen, samoin kuin pajun keltaiset, pörheät kukat. Ne tarjoavat ensimmäiset mesi- ja siitepölyannoksensa keväällä herääville pölyttäjille. Kun penkkiin istuttaa lisäksi nauhuksia, purppurapunalatvaa, kaunopunahattua ja komeamaksaruohoa, on pörriäisille ravintoa tarjolla myös syksyllä ennen kuin ne asettuvat talvehtimaan.
Myös piharuukkuihin voi valita lajeja, joista pörriäiset pitävät. Niihin voi ripotella kehäkukan siemeniä ja istuttaa minttuja, mäkimeiramia ja jalopähkämöä. Se, että pihassa on ylipäätään aina jotain kukkivaa, on tavoiteltavaa.
Antaa luonnon tulla pihalle
Kuivat korret, puuhun poratut kolot ja lahopuut tarjoavat monelle pienelle eliölle kodin.
Luonnonpölyttäjät ovat tottuneet vierailemaan luonnonkasveilla, joten viisas kotipuutarhuri antaa kissankellojen ja keto-orvokkien levitä penkkiin ja maitohorsman rehottaa tontin laidalla. Keltaiset voikukat tarjoavat alkukesän voimaruokaa ja apiloissakin käy pörinä, joten ne saavat välillä täplittää nurmikkoa. Muutoinkin nurmikentälle on hyvä jättää harvemmin leikattavia, kukkiin puhkeavia lämpäreitä ja reuna-alueita, sillä pölyttäjien mielestä pelkkä vihreä nurmikko ei ole oikein mistään kotoisin. Ja jos nurmikolla ei tarvitse kävellä tai pelata, voi harkita, kylväisikö sen tilalle niitty- tai ketokukkia. Samalla saisi helpotusta ruohonleikkurilla lykkimiseen.
Pörriäisille asumuksia
Pihalle kannattaa houkutella pölyttäjähyönteisiä, jotta omenasadosta tulisi runsas ja laadukas.
Pölyttäjille voi tarjota myös asuinsijoja. Tietyt koloissa pesivät erakkomehiläiset hakutuvat porattuihin koloihin ja kuiviin korsiin munimaan ja talvehtimaan. Yksinkertaisimmillaan tällaisen asumuksen saa, kun puupökkelöön poraa reikiä, jotka ovat halkaisijaltaan neljästä kahdeksaan milliä. Niiden syvyys saa olla kymmenen kertaa niiden leveys. Vaihtoehtoisesti voi hankkia kaupasta ripustamista vaille valmiita pörriäishotelleja. Myös lahopuut tarjoavat asuinsijoja monille pienille hyötyeliöille, joten niitä ei kannata kiikuttaa pois tontilta. Niistä voi rakentaa vaikka aitaa tai niitä voi sijoittaa osaksi istutuksia.
Teksti ja kuvat Sari Toikkanen