Toksiiniriskin torjunta vaatii kokonaisuuden hallintaa
Punahomeen torjunta alkaa viljelysuunnittelusta
Viime vuosien kasvukaudet ovat olleet haastavia viljojen DON-toksiinien osalta. Poikkeuksellisen paljon kauraeriä, mutta myös vehnä- ja ohraeriä, on jouduttu hylkäämään liian korkeiden pitoisuuksien vuoksi.
Punahomeen ja toksiinien torjunta on kokonaisvaltainen prosessi, joka alkaa jo viljelysuunnittelusta. Homesieni leviää kylvösiemenen mukana, maan kautta ylivuotisen kasvijätteen välityksellä sekä ilmateitse uusille lohkoille.
Keskeisiä keinoja homeriskin vähentämiseksi
• Viljelykierron monipuolistaminen
• Maan kasvukunnon ylläpito
• Terveen kylvösiemenen käyttö
• Kemiallisen torjunnan oikea ajoitus (kukinnan aikaan)
• Sadon nopea siirto kärrystä kuivuriin
• Lajikevalinnassa huomioitava pitkäkortisuus ja lakoherkkyys
• Kasvuajan vaikutus erityisesti pohjoisilla viljelyalueilla
Kemiallisessa torjunnassa ajoitus on ratkaisevaa – torjunta tulee tehdä juuri viljan kukinnan aikaan. Toksiiniriskiä voi vähentää myös huolehtimalla siitä, että korjattu sato siirretään nopeasti kärrystä kuivuriin.
Lajikkeiden välillä on eroja toksiiniriskissä
Hanna Haikka, kasvinjalostaja Boreal Kasvinjalostus Oy:stä, kertoo punahomeen tartunnan olevan vahvasti sääolosuhteista riippuvainen.
– Tartunnalle otolliset olosuhteet syntyvät, kun alkukasvukausi on kuuma ja kuiva, ja viljan kukinnan aikaan on sateista ja ilmankosteus pysyy korkeana, kuvailee Haikka.
Vaikka mikään kauralajike ei ole täysin punahometta kestävä, lajikkeiden välillä on eroja toksiiniriskissä. Boreal on testannut jalostusmateriaaliaan kotimaisilla punahomesienikannoilla yli kymmenen vuoden ajan Jokioisilla sijaitsevalla tartutuskentällä. Testien perusteella on saatu arvokasta tietoa siitä, millaiset lajikeominaisuudet vaikuttavat riskiin.
– Esimerkiksi pitkäkortisuus vähentää riskiä, jos tartunta tulee maasta. Lakoherkkyys puolestaan lisää riskiä, sillä kosteissa lakokasvustoissa sienelle syntyy suotuisat olosuhteet. Myös erittäin ohut kuorikerros saattaa nostaa toksiiniriskiä, kertoo Haikka.
Haikka muistuttaa, että myös kasvuajalla on merkitystä erityisesti pohjoisilla viljelyalueilla – säätilan muutokset pitkän tuleentumisvaiheen aikana voivat lisätä toksiiniriskiä.