Minkälaiset säilörehut toimivat parhaiten lehmien ruokinnassa?

Tuottavimpia säilörehuja ovat ne, joiden sato on hyvä ja jotka toimivat ruokinnassa. Rehun lopullisen tuottavuuden määrittää maitotuotto.

Hyvä vai huono sulavuus

Karjatilalla olisi hyvä olla käytettävissä samaan aikaan ainakin kahta sulavuudeltaan erilaista säilörehua: lypsäville sulavaa ja umpilehmille kuitupitoista.

Lypsyrobottitilalle sopiva säilörehun D-arvo on 670–690 g/kg ka. Silloin seoksen teko onnistuu hyvin, viljaa voi lisätä riittävästi, lehmät märehtivät hyvin ja kiertävät aktiivisesti robotilla.

Erittäin sulavia säilörehuja (D-arvo yli 700 g/kg ka) täydennetään kuitupitoisella umpilehmärehulla tai heinällä. Hyvin sulavan säilörehun energiapitoisuus on korkea, korsikuidun määrä pieni ja ruokasulan virtaus pötsistä nopeaa. Jos kuitulisää ei ole käytettävissä, lypsävien väkirehuannos jää pieneksi eikä maidontuotanto yllä tavoitetasolle.

Jokaisella karjatilalla tulisi korjata ainakin yksi karkearehuerä, joka sisältää runsaasti kortta ja kuitua. Se voi olla myöhemmin korjattua nurmirehun ykkössatoa, kokoviljasäilörehua tai maissisäilörehua. Tällainen rehu sopii umpilehmille ja tiineille hiehoille, ja sillä voidaan täydentää lypsylehmien sulavia ja vähäkuituisia nurmirehuja.

Kuidun saanti

Naudat tarvitsevat kuitua. Lypsävien säilörehussa olisi pötsin toiminnan ja märehtimisen kannalta hyvä olla NDF-kuitua noin 500–550 g/kg ka ja sulamatonta iNDF-kuitua 60–80 g/kg ka. Näihin tavoitteisiin voidaan päästä myös yhdistämällä vähäkuituista ja kuitupitoista säilörehua.

Kuitupitoisimmat karkearehut sopivat umpilehmille ja tiineille hiehoille sekä seoksen kuitulisäksi. On tärkeää analysoida nämäkin rehut. Huono sulavuus ja matala energia, D-arvo alle 620 g/kg ka, heikentää rehunsyöntikykyä lopputiineyden aikana ja voi rajoittaa hiehojen kasvua. Matala valkuainen, alle 120 g/kg ka, hidastaa hiehojen kasvua eikä täytä lopputiineyden valkuaistarvetta. Tällaisia säilörehuja voidaan täydentää lypsävien säilörehulla ja/tai pienellä määrällä valkuaispitoista täydennysrehua.

Sopivasti sokeria

Sokeri tekee säilörehusta maittavan. Nurmen säilönnän aikana osa sokerista käy hapoiksi ja säilöö rehun. Jos sokeri kuluu loppuun, rehusta voi tulla hapanta ja virhekäynyttä. Käymistä rajoittava säilöntäaine (kuten happo) säästää sokeria, jolloin käymislaatu on hyvä ja säilörehun maittavuus ja ravintoarvo säilyvät.

Säilörehun sokeri voi olla liiankin korkea. Jos nurmen kasvua rajoittaa helle, kylmyys, kuivuus tai ravinteiden puute, sokeria kertyy nurmeen. Kitukasvuisessa nurmessa on sokeria jopa 250 g/kg kuiva-ainetta. Vaikka osa sokerista hajoaa säilönnän aikana, sokeria jää liikaa. Korkeasokerinen säilörehu lisää pötsin happamoitumisen riskiä sekä löystyttää sontaa. Lehmiä on ajettava lypsyrobotille. Lisäksi korkea sokeri rajoittaa viljan lisäämistä ruokintaan, jolloin maitotuotos kärsii.

Sokerin optimitaso säilörehussa on noin 50–100 g/kg ka. Mitä korkeammalle sokeri nousee (yli 100 g/kg ka), sitä tärkeämpää olisi käyttää rehua yhdessä toisen, matalasokerisen rehuerän kanssa.

Kuiva-aine kohdalleen

Tiedätkö, mikä on säilörehusi kuiva-ainepitoisuus? Se on tärkeä tieto seostilalla, jossa kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa suoraan karkearehun ja väkirehun suhteeseen ruokinnassa.

Märkä säilörehu (kuiva-aine alle 25 %) valuu puristenestettä, ja siilon alaosa on kosteampi kuin yläosa. Märkyys rajoittaa lehmien syöntikykyä, ja märät rehut ovat usein happamia ja vähäsokerisia. Märkää rehua olisi hyvä syöttää yhdessä kuivemman rehuerän kanssa.

Säilörehun optimaalinen kuiva-aine on 30–40 %. Kuivasta säilörehusta (yli 40 %) tehty seos lajittuu helposti. Nesteen tai kostean rehun lisääminen parantaa seoksen teknistä laatua ja vähentää lajittumista. Kesäaikana kuiva seos lämpenee herkästi. Kuivahapon lisääminen hidastaa seoksen lämpenemistä, ja sen maittavuus ja ravintoarvot säilyvät paremmin.

Tuottava säilörehu

Säilörehun merkitys karjatilan tuottavuudelle on ratkaiseva. Se on ruokinnan tärkein osa, eikä sitä voi täysin korvata millään muulla. Säilörehua tulee olla riittävästi ja sen on oltava kyllin laadukasta turvaamaan lehmien hyvä syönti ja riittävä kuidun saanti.

Säilörehun tuotantokustannus on suorassa suhteessa nurmen hehtaarisatoon. Hyvä kuiva-ainesato on tärkeä kannattavuustekijä. Tuottava säilörehu on satoisa, sopii tilan ruokintaan ja lypsättää hyvin.