Pellon viljavuusfosforin kehitystä on tärkeää seurata

Viime kesän uudentyyppinen fosforilannoituskoe osoitti, että fosforilannoitushistorialla eli perintöfosforilla on suuri merkitys.

Viime kesän koe perustettiin yhdeksän vuotta samalla paikalla olleiden fosforiportaiden (lannoittamaton, 0 kg P/ha, 7,5 kg P/ha, 15 kg P/ha ja 30 kg P/ha) päälle siten, että kaikki fosforiportaat saivat fosforia joko 7,5 tai 30 kg hehtaarille. Kaikki ruudut saivat typpeä 120 kiloa hehtaarille.

Kun kokeen yhdeksänvuotisen historian aikana ei ollut annettu fosforia lainkaan, saatiin 7,5 kilon fosforilannoituksella satoa 5410 kiloa/ha. Kun vuosittainen fosforilannoitus oli ollut 7,5 kg/ha, saatiin samalla fosforilannoituksella viime kesänä lisäsatoa 360 kg/ha. Ja kun historiassa oli käytetty 15 tai 30 kg fosforia/ha, 7,5 kilon fosforimäärällä saatiin 730 kg/ha ja 1130 kg/ha sadonlisää verrattuna lannoittamattomaan lohkoon.

Kun vanhoille fosforiportaille annettiin viime kesänä fosforia 30 kg/ha, saatiin vanhoilta 0–15 kg P/ha fosforiportailta suunnilleen samansuuruiset sadot. Kun historiassa oli käytetty 30 kg P/ha, saatiin 30 kilon fosforilannoituksella vielä noin 500 kiloa sadonlisää.

Fosfori vaikuttaa viljan kasvuun ja satoisuuteen monin tavoin

Kotkaniemen pitkäaikaisessa fosforiporraskokeessa on aiemmin nähty, että ohra on herkin fosforinpuutteelle, sitten tulevat kevätvehnä ja kaura. Fosfori parantaa viljelyvarmuutta äärevissä sääoloissa ja riittävä fosforilannoitus parantaa viljan kykyä hyödyntää typpeä (NUE). Parempi versominen ja suurempi biomassa lisäävät myös muiden ravinteiden ottoa. Alhaisen fosforin mailla voidaan nostaa rehuviljojen jyvien fosforipitoisuutta ja tasata viljan tuleentumista.

Heikkoa fosforiluokkaa on vaikeaa nostaa lannoituksella

Koe osoitti selvästi, että jos pellon fosforiviljavuus pääsee laskemaan punaiselle, sitä on erittäin vaikea nostaa takaisin vihreään luokkaan. Koelohkolla fosforiluokka oli huononlainen, pH 6,3 ja maalaji hiuesavi. Maan viljavuusfosforia kannattaa vaalia.