Kokoviljasäilörehun korjuu onnistuu nurmikalustollakin
Teksti: Arto Takalampi, Kuvat: Vesa Eronen
Vesa Eronen niittää kokoviljasäilörehun taaksepäin ajettavalla Claasin perhosniitomurskaimella. Murskaimen työleveys on 9,1 metriä ja kokovilja karhotetaan yhdelle isolle karholle 15 metrin työleveydeltä.
Liperiläinen naudanlihantuottaja Vesa Eronen on korjannut kokoviljasäilörehua perinteisen suoraniiton sijaan normaalilla nurmenkorjuukalustollaan. Hänen kokemuksensa tästä korjuutavasta ovat positiiviset, kunhan ottaa muutaman asian huomioon.
Liperiläisellä noin 2000 lihanaudan tilallaan Vesa Erosella on käytössään omasta takaa monipuolinen ja järeä nurmenkorjuuketju, sillä ison eläinmäärän tarvitsema vuotuinen säilörehumäärä on valtaisa, noin 15 miljoonaa kiloa.
Nurmenkorjuukalustona hänellä on taakseajolaittein varustettuun traktoriin linkitetty Claasin taakseajettava perhosniittomurskain Disco 9400 C Duo, karhottimena Claasin Linear 4000 sekä ajosilppurina Claasin Jaguar 960 jyvämurskaimella varustettuna.
Kerralla korjattava säilörehuala on 570 hehtaaria ja satoja hän korjaa vuodesta riippuen kahdesta kolmeen. Osan viljasta hän korjaa myös kokoviljasäilörehuna, ja sen vuosittainen ala vaihtelee tarpeen mukaan 60-160 hehtaarin välillä. Parina viime vuonna ala on ollut haarukan alapäässä.
Eronen korjaa kokoviljasäilörehun omalla nurmikorjuukalustollaan samalla tavalla kuin nurmisäilörehunkin. Suoraan kasvustosta korjaamiseen tarvittavaa niittopäätä hänellä ei ole.
- Kokoviljasäilörehun korjuu onnistuu tälläkin tavalla erittäin hyvin ja voin suositella sitä omasta kokemuksesta. Miinuksia korjuutavassa ovat lähinnä useampi työvaihe ja korjuutappiot, jotka jäävät kuitenkin pieniksi. Plussia on vastaavasti enemmän eli pienemmät investoinnit, vähäinen tallautuminen ja suurempi työleveys, Eronen tiivistää.
- Itse kokoviljasäilörehun viljelyssä on tärkeä kasvilajivalinta, korjuun oikea ajoittaminen ja hyvin tehdyt pellon perustyöt, hän jatkaa.
Eronen niittää kokoviljan lähellä tuleentumista, jolloin jyvät ovat täyttymässä ja mukana on jo kovia jyviä, mikä ei kuitenkaan ole ongelma jyvämurskainta käytettäessä. Myöhäisellä korjuulla hän hyödyntää jyväsadon mahdollisimman tehokkaasti.
Varisemistappioit kurissa
Taakseajettavan niittomurskaimen työleveys on rapiat yhdeksän metriä ja kokovilja kootaan karhottimella 15 metrin työleveydeltä yhdelle karholle.
Karholta ajosilppurille tuleva rehupatja on paksu, mutta Erosen mukaan 650-hevosvoimainen Jaguar selviää siitä vaivatta. Kaikki teho on kuitenkin käytössä, sillä jyvämurskain vie siitä osansa.
Ajonopeus on hieman hitaampi kuin nurmirehua korjatessa, ja riippuu myös karhon paksuudesta. Meno on hänen mukaansa kuitenkin varsin sujuvaa ja rehu on hyvälaatuista. Lisäteho ei olisi kuitenkaan pahitteeksi kokoviljan korjuuseen, joten seuraavan ajosilppurin hän aikoo hankkia pykälää suurempana.
Työvaiheita nurmikalustolla tulee niittoineen ja karhotuksineen enemmän kuin suoraan niittopäällä korjattaessa, mutta toisaalta välttyy ylimääräiseltä investoinnilta. Suoraniittopään hankintakin on kuitenkin käynyt hänellä mielessä, mutta…
- Toisaalta kun kokoviljasäilörehua ei välttämättä tehdä vuosittain, se olisi välillä käyttämättä. Ja onhan paljon mukavampaa ajaa, kun tavaraa on 15 metrin välein eikä kuuden metrin välein.
- Lisäksi pienemmillä lohkoilla tulee nyt paljon vähemmän päälleajoa ja käännöksissä tallaantumista, hän korostaa.
Erosen mukaan rehunkorjuussa on hyväksyttävä tietyt korjuutappiot, mutta ne pitää suhteuttaa kokonaisuuteen ja saataviin hyötyihin. Kokoviljasäilörehun teossa nurmikalustolla tappiot ovat hänen kokemuksensa mukaan viitisen prosenttia.
Ne syntyvät lähinnä varisemistappioina karhotuksen yhteydessä. Isolla työleveydellä pystyy kuitenkin kompensoimaan varisemistappioita.
Erosen tilalla kokoviljasäilörehua on tehty pääasiassa kevätruisvehnästä mutta myös ohrasta. Näistä ruisvehnä on varsinkin kuivina kesinä osoittautunut satotasoltaan selvästi paremmaksi.
Koko jyväsato talteen
Kaikki ajosilppurinsa Eronen on aina hankkinut jyvämurskaimella varustettuna, sillä jos haluaa käyttää täyttyvän jyvän hyväksi, on murskain hänen mukaansa tarpeen. Murskainvalinta liittyykin olennaisesti kokosäilörehun korjuun ajoittamiseen.
- Se on kaksitahoinen juttu. Korjataanko sato ennen aikojaan, jolloin saadaan parempi korsisato sulavampana, vai annetaanko jyvän täyttyä eli korjataan se kaikkein tärkein eli jyväsato.
- Jälkimmäisessä mukaan tulee varsinkin tähkän yläosista jo valmiita ja kovia jyviä. Se ei ole kuitenkin ongelma, kun käytössä on jyvänmurskain. Murskauksen jäljiltä rehu on hyvää ja näin sato saadaan irti mahdollisimman suurena, Eronen korostaa.
Korren vuoksi kokosäilörehun D-arvot eivät hänen mukaansa näytä analyyseissä koskaan hyviltä, mutta käytännössä rehu on osoittautunut laadultaan analyysituloksia paremmaksi. Hän on käyttänyt kokoviljarehua jopa puolet säilörehumäärästä viljamäärän ollessa normaalin eikä se ole rajoittanut nautojen kasvua.
Kokosäilörehun hän pyrkii korjaamaan toisen nurmisadon jälkeen ja ennen viljan puinteja, jolloin työt rytmittyvät sopivasti. Viljaa on vuosittain viljelyssä 200-250 hehtaaria. Lajikevalinnoilla hän vielä varmistaa, että korjuujärjestys pysyy haluttuna.
Sekä karhotuksessa että murskauksessa hän käyttää normaalia pienempiä kierrosnopeuksia varsinkin varisemistappioiden minimoimiseksi. Jos murskain on tarkoitettu ajettavaksi 1000 kierroksella, pudottaa hän kierrokset alle 900, jopa 850:een.
Saman alennetun voimanoton 850 kierroksen nopeuden voi hyödyntää myös Claas Discolla niitettäessä. Alennettu voimanottonopeus vähentää polttoaineen kulutusta jopa 16 prosenttia ilman, että sillä olisi vaikutusta niiton laatuun. Samalla myös niitossa varisemistappiot vähenevät.
Kokoviljasäilörehun Eronen niittää normaalipituiseen sänkeen. Yhtenä korjuun perusedellytyksenä hän pitää, että normaalit perustyöt kuten kivien poistaminen sekä jyräys on tehty kunnolla, vaikka ajosilppureissa onkin kiventunnistus.
- Meillä pellot ovat aina nurmipohjia, koska heinänsiemen on mukana kylvössä.
Ruisvehnä verraton
Kokoviljasäilörehussa kasvivalinnalla on Erosen mukaan iso merkitys satotasoon. Satotasoltaan ykkösenä hän pitää kevätruisvehnää, jonka sato varsinkin kuivina kesinä näyttää kykynsä.
Herneellä tai muilla kasveilla hän ei täydennä viljakasvustoa, joskin kasvusto perustetaan siis aina nurmen kanssa.
- En kasvata kasvustoa liian tiheäksi vaan käytän järkevää siemenmäärää, että valoa riittää alla kehittyvälle nurmelle.
Ruisvehnä sopii hyvin myös loppukesän korjuurytmiin eikä sen kylvöaika ole niin tarkka, koska sen ei tarvitse tuleentua. Eronen pyrkii kylvämään ruisvehnän normaalisti toukokuun tienoilla.
Eronen karhottaa kokoviljan Claasin Linear 4000:lla yhdelle karholle 15 metrin työleveydeltä. Hänen mukaansa ajosilppurilla on huomattavasti mukavampi korjata satoa, kun tavaraa on 15 metrin eikä kuuden metrin välein.
Liittyvät tuotteet
