Hankkijan rehuteollisuus - 100 vuotta rehuinnovaatioita

Vuosisadan alkupuolella kotieläintuotantoa rajoittavana tekijänä oli pula energiasta ja valkuaisesta eläinten ruokinnassa. Niin valistuksesta vastannut Pellervo-lehti kuin viljelijätkin esittivät vaatimuksen, että tätä ongelmaa ratkaisemaan Hankkijan pitäisi perustaa ”väkirehujen sekoituslaitos”. Hankkijan johtokunta esittelikin 12. kesäkuuta 1926 hallintoneuvostolle investointisuunnitelman ja Helsingistä Malmin aseman läheltä ostettiin kilpailijalta Agrokselta kiinteistö, jota oli aikaisemminkin käytetty rehuraaka-aineiden jauhamiseen ja sekoittamiseen. Helsingin yliopiston assistentti maisteri Lauri Paloheimo palkattiin vastaamaan ”väkirehusekoitusten valmistuksesta ja niitä koskevasta propagandasta”.

Rakennus kunnostettiin tarkoitukseensa sopivaksi ja elokuussa 1926 alettiin valmistaa ja toimittaa kauppoihin Hankkijan ensimmäistä rehua ”Hankkijan väkirehuseos N:o 1:stä”, joka sai myöhemmin jatkoksi edullisemman version ”Hankkijan väkirehuseos N:o 2”. Hankkijan rehuissa uutta oli tutkimuksiin perustuva koostumus ja raaka-aineiden sekoitussuhteet, joilla pyrittiin saamaan rehuseoksiin hyvä valkuais- ja aminohappotasapaino. Väkirehujen sekoituslaitoksen johtajasta Lauri Paloheimosta tulikin myöhemmin Helsingin yliopiston kotieläintieteen professori.