Hankkijan rehuteollisuus - 100 vuotta rehuinnovaatioita
Vuosisadan alkupuolella kotieläintuotantoa rajoitti pula energiasta ja valkuaisesta ruokinnassa. Niin Pellervo-lehti kuin viljelijätkin esittivät vaatimuksen, että tätä ongelmaa ratkaisemaan Hankkijan pitäisi perustaa ”väkirehujen sekoituslaitos”. Hankkijan johtokunta esittelikin 12. kesäkuuta 1926 hallintoneuvostolle investointisuunnitelman ja Helsingistä Malmin aseman läheltä ostettiin kilpailijalta Agrokselta kiinteistö, jota oli aikaisemminkin käytetty rehuraaka-aineiden jauhamiseen ja sekoittamiseen. Helsingin yliopiston assistentti maisteri Lauri Paloheimo palkattiin vastaamaan ”väkirehusekoitusten valmistuksesta ja niitä koskevasta propagandasta”.
1920-luvulla Hankkija toimitti rehuraaka-aineet kierrätettävissä hurstisäkeissä.
1926 Hankkija aloitti paperisäkkien käytön. Tällä estettiin suu- ja sorkkataudin leviämistä.
Mylly- ja sekoituslaitos kunnostettiin tarkoitukseensa sopivaksi ja elokuussa 1926 Hankkija valmisti ja toimitti kauppoihin ensimmäistä rehuaan ”Hankkijan väkirehuseos N:o 1:stä”, joka sai myöhemmin jatkoksi edullisemman version ”Hankkijan väkirehuseos N:o 2”. Hankkijan rehuissa uutta oli tutkimuksiin perustuva koostumus ja raaka-aineiden sekoitussuhteet, joilla pyrittiin saamaan rehuseoksiin hyvä valkuais- ja aminohappotasapaino. Väkirehujen sekoituslaitoksen johtajasta Lauri Paloheimosta tulikin myöhemmin Helsingin yliopiston kotieläintieteen professori.
Rehuntuotanto kasvoi tasaisesti aina talvisotaan asti, mutta sota pysäytti rehuraaka-aineiden tuonnin ja laadukkaista raaka-aineista oli pulaa. Ratkaisuna alettiin valmistaa selluloosarehua nautojen, sekä armeijan ja metsätyömaiden hevosten tarpeisiin. Rehuselluloosaa oli pakko täydentää kivennäisillä ja tämän seurauksena kivennäisrehujen valmistaminen kehittyi.
1934 Malmin väkirehusekoittamo paloi ja Hankkija osti SOK:lta Malmilta uuden kiinteistön ja rakensi sinne rehutehtaan.
Sodan jälkeen rehuraaka-aineiden saatavuus parani ja tehtaita rakennettiin
Hankkija osti Kolpista Pietarsaaresta 1951 tehtaan palvelemaan Pohjois-Suomen asiakkaita. 1955 Hankkija rakensi kolmannen tehtaan Korialle palvelemaan Kymenlaakson ja Itä-Suomen asiakkaita. Sijainti sopi myös 1950 luvun bilateraalisen kaupan henkeen. Neuvostoliitosta ostettiin rehuraaka-aineita, ne tuotiin junalla Korialle ja jalostettiin siellä rehuiksi. Seuraavaksi Hankkija rakensi 1959 Turkuun modernin ja pitkälle automatisoidun tehtaan, joka korvasi yli 30 vuotta toimineen Malmin vanhan rehusekoittamon.
1965 Hankkija rakensi Seinäjoelle suuren viljavaraston ja siemenkeskuksen. Sen yhteyteen rakennettiin 1968 rehutehdas. Maakunnasta tarvittiin paljon raaka-ainetta ja Hankkija olikin kehittämässä voimakkaasti Etelä-Pohjanmaan siirtymistä heinän ja kauran tuottamisesta ohran ja vehnän viljelyyn. Sittemmin Seinäjoen tehdas paloi ja uusi ja moderni tehdas nousi vanhan tilalle 1977.
Etikettien liimausta Turun tehtaalla 1960-luvulla
Rehuautoa lastataan käsin Turun tehtaalla 1960-luvulla.
Hankkija panosti alusta alkaen ruokinnan tutkimustoimintaan
Ensimmäinen koekanala valmistui 1958 Anttilaan.
Hankkija toi vuonna 1956 markkinoille ensimmäisen sianrehusekoituksensa, Hankkijan sianrehuseos A:n ja myöhemmin loppukasvatusrehu O:n. Sianrehuseosten ympärille rakennettiin 1960-luvulla kuluessa Nasu-tuoteperhe, josta kasvoi sikatalouden voimistuessa volyymiltaan Hankkijan suurin rehutuoteryhmä.
Syksyllä 1957 Hankkija alkoi valmistaa Malmilla rakeistettuja kananrehuseoksia. Rakeistus oli tekninen uutuus, joka toi mukanaan parempaa rehuhygieniaa, se esti raaka-aineiden lajittumisen ja se toimi hyvin automaattiruokkijoissa.
Anttilan koetilalla kehitettiin mm. 1950-luvun lopulla Suomeen tuotujen broilerien ruokintaa. 1965 Anttilaan rakennettiin minkkikoetarha, jossa kehitettiin turkiseläinrehuja. Nikkilän koetilalla puolestaan tehtiin nautakarjan ruokintatutkimuksia. Sikojen rehututkimus hoidettiin ulkopuolisten koetilojen kanssa.
Rehuteollisuuden kasvu oli huimaa: vuosina 1960–1980 rehuseosten valmistus Suomessa kasvoi tonneissa laskettuna kymmenkertaiseksi. Samalla vanhastaan verraten pienestä toimialasta tuli suurteollisuutta, jonka markkinajohtaja Hankkija oli.
Hankkija käynnisti 1982 kotieläintilojen TuMa-ohjelman. Ohjelmassa kehitettiin maatilojen tuotanto-olosuhteita, suunniteltiin tilan täydennysrehujen tarvetta ja tehtiin uuden ATK-tekniikan avulla rehunkäyttölaskelmia. Seuraavaksi aloitettiin kotoisten rehujen analysointi ja uuden lineaarisen optimoinnin avulla alkoi tavoitehakuisten ruokintasuunnitelmien teko.
Cultor perustaa Suomen Rehun ja ostaa Hankkijan rehuteollisuuden
Suomen Sokeri Oy päätti 1980-luvun alussa, että se jalostaa sivutuotteenaan syntyvän melassin ja melassileikkeen rehuksi itse. 1981 se osti perinteisen rehutehtaan Turun Muna Oy:n ja 1982 Vaasan Myllyn rehuteollisuuden. Suomen Sokeri muutti nimensä Cultoriksi ja yhtiöitti rehuliiketoiminnan Suomen Rehu Oy:ksi. Hankkija perusti 1988 SOK:n kanssa tasaomisteisen yrityksen, Hankkija-Maatalous Oy:n. Sinne siirrettiin kaikki maatalouskauppatoiminnot, mutta rehuteollisuus jäi rakennustoimialaan keskittyneelle Noveralle. Novera ajautui talousvaikeuksiin 1992 ja Cultor osti myös Hankkijan rehuteollisuuden ja Tuottajain Rypsin.
Suomen Rehu aloitti voimakkaan saneerauksen 1992. Hankkijan Korian rehutehdas suljettiin ja tuotanto keskitettiin Vaasan myllyltä ostettuun Kotkan rehutehtaaseen. Turun Raunistulan tehdas suljettiin seuraavana vuonna ja tuotanto keskitettiin Turun Munalta hankittuun Turun Sampolan tehtaaseen. Vaasan myllyltä ostettu Vaasan tehdas keskittyi erikoisrehuihin. Kolppi myytiin ja tuotanto keskitettiin Hankkijalta ostettuun Seinäjoen tehtaaseen.
Yrityskauppojen myötä Suomen Rehusta tuli selkeä markkinajohtaja. Cultor panosti entsyymitutkimukseen ja silloin kehitettiin mm. betaglukanaasi-valmisteet, jotka mahdollistivat ohran käytön siipikarjarehuissa.
Hankkijan rehuteollisuus palaa Hankkijalle
Cultor keskittyi sokeri- ja entsyymiteollisuuteen ja uudeksi pääomistajaksi tuli 1999 valtionyhtiö Avena. Avena myi osakkeet kolme vuotta myöhemmin 2002 Lännen Tehtaat Oy:lle. Viisi vuotta myöhemmin 2007-2008 Lännen Tehtaat myi Suomen Rehun Hankkija-Maatalous Oy:lle. Kaupan myötä Hankkijalle siirtyivät myös Lännen Rehu Oy, Hiven Oy ja SIA Baltic Feed, sekä puolet Farmit Website Oy:stä ja enemmistö Movere Oy:stä. Suomen Rehun, Lännen Rehun ja Hankkija-Maatalouden myyntiorganisaatiot yhdistettiin. 2012–2016 SOK myi Hankkija-Maatalouden osakkeet edelleen Danish Agrolle ja Hankkija pääsi mukaan ison kansainvälisen toimijan hankinta- ja kehitysverkostoon. Samalla yhtiön virallinen nimi muuttui Hankkija Oy:ksi ja markkinointibrändi Agrimarketista tuli Hankkija. Suomen Rehun brändi muuttui Hankkijaksi 2018. Näin Hankkijan rehuteollisuus palasi takaisin Hankkijalle, mutta matkan varrella Turun Munalla ja Vaasan myllyllä vahvistuneena.
Seinäjoen rehutehdas sijaitsee hyvällä viljantuotantoalueella ja palvelee Pohjanmaan karjatiloja.
Hankkijan rehun tutkimus on panostanut paljon suolistoterveyteen
Etenkin 1950-luvun jälkipuolella rehuissa käytettiin antibiootteja, koska ne vähensivät ripulia ja paransivat rehunhyötysuhdetta ja kasvua. 1990-luvulla havahduttiin antibioottien käytön ongelmiin ja resistenssien bakteerikantojen syntyyn. Antibiooteille lähdettiin etsimään vaihtoehtoja ja tutkimustyö keskittyi suolistoterveyteen. Viiden vuoden tutkimustyön jälkeen 1999 Suomen Rehu lanseerasi suolistoterveyttä parantavan hiivahydrolysaatteihin perustuvan Progut®️-tuotteen. Seuraavaksi Hankkija toi markkinoille 2014 mäntyöljyn resiinihappoihin perustuvan Progres®️-tuotteen, jolla oli merkittävä vaikutus suolistoterveyteen.
Suomen Rehu luopui rehuantibiooteista 1990-luvun alussa, Suomi kielsi ne 1999 ja Euroopan unioni vuoden 2006 alusta. Nykyisin vain antibioottien lääkinnällinen käyttö on sallittua.
2000-luvulla TuMa-ohjelmasta alkanut ajattelu nousi seuraavalle tasolle. Ruokintaohjelmiin tuli mukaan tilakohtainen räätälöinti ja eläinterveyden merkitys korostui edelleen. Tätä ajatusmaailmaa toteuttavat mm. Farmarin rehut ja kivennäiset.
80-luvulta 2000- luvulle lehmien keskituotos on noussut 5000 kilosta yli kymmeneen tuhanteen vuodessa. Samanlaista kehitystä on ollut myös sikojen, broilereiden ja munivien kanojen kasvussa ja tuotoksessa. Eläinten ravitsemuksella on ollut tässä merkittävä rooli.
Tänään Hankkija on alansa markkinajohtaja ja panostus tutkimukseen jatkuu
2024 Hankkija toi markkinoille rahkasammalleen humushappoihin perustuvan HumiPro®️ virikerehun, jolla on hyvä vaikutus suoliston mikrobiflooraan. 2024 Hankkija lanseerasi myös Progresin resiinihappoihin ja mäntyöljysaippuaan perustuvan ResiPro®️ -pesuaineen.
Hankkija on tehtaat Seinäjoella, Turussa ja Kotkassa: Se toimii valtakunnallisesti ja valmistaa rehuja kaikille kotieläimille. Hankkija on ainut yritys Suomessa, joka tekee merkittävää kansainvälisen tason rehu- ja ruokintatutkimusta oman henkilökuntansa ja kansainvälisen tutkimusverkostonsa kanssa.
