Viljamarkkinoiden perusteet – kysyntä ja tarjonta markkinahintojen taustalla

Viime vuoden Kasvun Osaaja -lehdissä käsittelimme viljan myyntipäätöksen tekemistä ja johdannaispörssejä. Palaamme nyt askeleen taaksepäin ja keskitymme viljamarkkinoiden perusperiaatteeseen, eli kysynnän ja tarjonnan suhteeseen. Näiden tekijöiden tasapaino tai epätasapaino määrää viime kädessä markkinahintojen kehityksen.

Viime vuosikymmenten väestökehityksen myötä viljan kysyntä maailmassa on kasvanut vauhdilla. Myös satokasvituotannossa oleva pinta-ala on kasvanut vuosittain, mutta ei vastaavaa tahtia, ja pinta-ala asukasta kohden onkin kutistunut 60 vuoden aikana yli 50 prosenttia. Viljelytekniikan kehitys ja kasvilajikkeiden jalostus ovat kuitenkin mahdollistaneet suurempien satojen korjuun, joten maailman viljatuotanto on vielä pysynyt kasvavan kysynnän mukana.

Viljamarkkinat, kuten muutkin raaka-ainemarkkinat, rakentuvat yli- ja alituotantoalueiden välisten tavaravirtojen varaan. Väestön määrä suhteessa viljelykelpoiseen pinta-alaan ja viljelyilmastoon määrää alueellisen kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Esimerkiksi vehnän merkittävimpiä ylituotantoalueita, joissa normaalisti tuotanto ylittää oman kysynnän, ovat Venäjä, Ukraina, Kazakstan, Kanada, USA, EU, Argentiina ja Australia. Näiltä alueilta kansainvälisen viljakaupan toimijat välittävät vehnää alueille, joissa oma tuotanto ei riitä kattamaan tarvetta, kuten Afrikka (erityisesti Pohjois-Afrikka), Lähi-Itä, Kaakkois-Aasia, Kiina ja Japani.

Satokauden vaikutus viljan tarjontaan ja kysyntään vuoden ympäri

Satokasvien, kuten viljan, uniikki ominaisuus on tarjonnan painottuminen satokierron mukaisesti sadonkorjuuaikaan. Maantieteellisistä syistä kasvukaudet ja siten sadonkorjuuajat poikkeavat eri alueilla ja vaikuttavat tarjontatilanteeseen eri aikaan. Pääsääntöisesti eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon kasvukaudet ovat lähes peilikuvia toisistaan: toisaalla puidaan, kun toisaalla ollaan kylvötöissä.

Tarjonnasta poiketen viljojen kysyntä on tasaista ympäri vuoden. Teollisuus, kauppa ja lopulta kuluttajat tarvitsevat tuotteita tarjolle jatkuvasti, eivät vain sadonkorjuuaikaan tarjonnan ollessa suurimmillaan. Tämän epäsuhdan tasaamiseksi tarvitaan niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin viljakauppiaita, jotka pystyvät rahoittamaan viljan varastoinnin ja tasaamaan tarjontaa läpi vuoden.

Viljatasetiedot ja johdannaispörssien merkitys viljamarkkinoiden hintakehityksessä

Kun kysynnän ja tarjonnan tekijät satokauden edetessä tarkentuvat, alkaa uutisvirtaan ilmestyä sato- ja tasearvioita. Taseita arvioivat ja julkaisevat sekä viralliset tahot että yksityiset viljamarkkinatoimijat. Tyypillisesti valtioiden viranomaiset julkaisevat kunkin valtion viralliset viljatasearviot. Suomessa julkaisuista vastaa Luonnonvarakeskus yhteistyössä Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR:n kanssa. EU:n viljatasetta julkaisee Euroopan komission maatalousjaosto DG AGRI sekä esimerkiksi Euroopan viljakauppiaiden yhdistys COCERAL.

Maailman mittakaavassa markkinat seuraavat tiiviisti USA:n maatalousministeriö USDA:n kuukausittain julkaisemaa maailman viljataseraporttia. Lisäksi tasetta arvioivat muun muassa valtioiden välinen viljamarkkinajärjestö International Grain Council (IGC) sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Nämä kaikki ovat avointa ja julkista tietoa, jota myös viljelijä voi hyödyntää.

Viljataseet perustuvat aina mallinnuksiin, tilastoihin ja arvioihin, joten ne eivät pilkulleen vastaa todellisuutta. Markkinoiden tulkitsemiseksi on hedelmällisempää verrata viljataseita aiempien vuosien taseisiin ja niitä seuranneeseen markkinakehitykseen. Samalla on syytä kiinnittää huomiota viljamarkkinoiden johdannaispörsseihin. Pörssit toimivat viljamarkkinoiden työkaluina markkinatiedon prosessointiin ja kaiken kysyntään ja tarjontaan vaikuttavan tiedon hinnoitteluun vapailla markkinoilla.