Lihanauta ympäristökeskustelussa - faktoja kotimaisesta tuotannosta

Keskustelu naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksista on viime vuosina kärjistynyt. Punainen liha nähdään usein yksiselitteisesti ympäristölle haitallisena valintana, ja keskustelussa jäävät helposti varjoon tuotantotapojen väliset erot sekä kotimaisen tuotannon erityispiirteet.

Faktat, erilaiset laskentamallit ja yleistykset sekoittuvat, vaikka samaan aikaan suomalaisilla tiloilla tehdään pitkäjänteistä työtä eläinten hyvinvoinnin, tuotannon tehokkuuden ja ympäristövaikutusten hallinnan parissa.

Kotimaisen naudanlihantuotannon erityispiirteet

Suomalainen naudanlihantuotanto poikkeaa monella tavalla esimerkiksi suurten tuotantomaiden tuotantomalleista. Suomessa merkittävä osa lihanaudoista on peräisin lypsykarjatilojen sonnivasikoista, jotka kasvatetaan lihaksi sen sijaan, että ne poistettaisiin varhaisessa vaiheessa.

Ruokinta perustuu suurelta osin nurmirehuihin ja säilörehuun. Nurmi on Suomen olosuhteisiin hyvin soveltuva viljelykasvi, ja sen viljelyllä on merkitystä muun muassa maaperän rakenteen ja viljelykierron kannalta. On kuitenkin tärkeää huomioida, että nurmen hiilensidontavaikutukset riippuvat monista tekijöistä, kuten viljelytavasta, maalajista ja nurmen elinkaaresta.

Kotimaisessa tuotannossa eläimet pidetään pääosin olosuhteissa, jotka soveltuvat pohjoiseen ilmastoon. Tuotannon kehitystyön ansiosta eläinten kasvuajat ovat lyhentyneet ja tuotantotulokset parantuneet, mikä osaltaan vaikuttaa tuotannon tehokkuuteen lihakiloa kohden. Näitä tekijöitä ei aina huomioida yleisluontoisessa keskustelussa.
Myös rehujen kotimaisuusaste on lihanautatuotannossa korkea. Suuri osa valkuaisesta saadaan oman tilan säilörehusta ja viljasta, mikä vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista.

Tehokas alkukasvatus tukee sekä taloutta että resurssien käyttöä

Eläinten päiväkasvu, kasvatusaika ja rehuhyötysuhde ovat keskeisiä mittareita tilan kannattavuuden näkökulmasta. Samat tekijät liittyvät myös resurssien tehokkaaseen käyttöön tuotannossa.

Vasikkakasvatus, erityisesti lypsyrotuisilla vasikoilla, vaatii osaamista ja huolellista ruokinnan suunnittelua. Kun ruokinta tukee eläimen kasvua ja terveyttä, eläin hyödyntää rehun paremmin ja kasvaa suunnitellussa aikataulussa.

Esimerkkinä kasvatusrehuratkaisuista Hankkijan Primo Vasikka on kehitetty tukemaan vasikoiden tasapainoista kasvua ja hyvää syöntikykyä. Oikein suunniteltu ruokinta on osa kokonaisuutta, jolla voidaan parantaa tuotannon ennustettavuutta ja vähentää hävikkiä.

Terveyden ja kestävyyden merkitys tuotannossa

Eläimen ennenaikainen poisto on aina haitallista sekä tilan taloudelle että tuotannon resurssitehokkuudelle. Siksi huomiota kiinnitetään yhä enemmän eläinten terveyteen, vastustuskykyyn ja hoitokäytäntöihin.

Vasikkakasvattamoissa tautipaine voi olla korkea, mutta sitä voidaan hallita ennakoivilla toimilla. Hankkijan Progres® ja Progut® -ratkaisuja käytetään tukemaan eläimen ruoansulatusta ja vastustuskykyä osana tilan kokonaisvaltaista terveydenhallintaa. Näiden tavoitteena on tukea eläimen hyvinvointia ja vähentää hoitotoimenpiteiden tarvetta.

Kehitys perustuu tietoon ja avoimuuteen

Yhteiskunta ja odotukset tuotantoa kohtaan muuttuvat. Siksi on entistä tärkeämpää tarkastella lihantuotantoa faktoihin, tuotantotapoihin ja jatkuvaan kehitystyöhön perustuen – ei vastakkainasettelun kautta.

Kotimaisella lihanautatuotannolla on omat vahvuutensa, mutta myös kehitettävää. Kun tilan nykytila tunnetaan, voidaan yhdessä asiantuntijoiden kanssa etsiä ratkaisuja, jotka tukevat sekä kannattavuutta että vastuullista tuotantoa.