Lihanautojen kivennäisruokinta

Hyvinvoiva ja nopeasti kasvava lihanauta tarvitsee tasapainoisen kivennäistäydennyksen läpi koko kasvatusajan. Ensimmäisenä kivennäisruokinnassa kannattaa tarkistaa pääkivennäiset ja etenkin riittävä kalsiumin saanti. Se on kasvuvaiheessa välttämätöntä vahvojen jalkojen ja rungon kehittymiselle. Kalsiumin imeytymiseen tarvitaan aina myös D-vitamiinia. Kalsiumin ohella myös fosforin saanti tulee varmistaa. Fosforia saadaan yleensä riittävästi, kun ruokinnassa käytetään väkirehu- ja rypsilisää. Tarvetta lisäfosforille saattaa kuitenkin esiintyä etenkin alkukasvatusvaiheessa. Kalsiumin ja fosforin optimaalinen suhde muuttuu eläimen kasvun myötä, alle 200 kg painoisilla eläimillä tarve kalsiumin tarve on suhteessa hieman suurempi.

Isot lihanaudat tarvitsevat myös runsaasti natriumia. Eläimet pystyvät säätelemään natriumin tarvettaan hyvin itse, joten nuolukivi on helppo ja käytännöllinen ratkaisu huolehtia natriumtasapainosta muun kivennäisruokinnan ohella. Natriumvaje saattaa näkyä esimerkiksi karsinarakenteiden nuolemisena sekä virtsan juontina. Natriumia tarvitaan myös magnesiumin imeytymiseen. Magnesium on välttämätöntä lihasten toiminnalle, ja esimerkiksi pötsin seinämän liikkeet heikkenevät liian alhaisilla magnesiumtasoilla. Pötsin toiminta ja optimaalinen pH ovat välttämättömiä myös magnesiumin imeytymiselle, sillä magnesium imeytyy poikkeuksellisesti pötsin seinämän läpi eikä ohutsuolessa. Säilörehujen magnesiumpitoisuudet riittävät harvoin, jos koskaan, yksinään magnesiumin tarpeen täydentämiseen vahvasti kasvavilla naudoilla.

Hivenaineet, kuten kupari, seleeni, sinkki, mangaani ja jodi ovat tärkeä osa solujen uusiutumis- ja suojautumisprosessia. Hivenaineet vaikuttavat lihanaudoilla erityisesti vastuskyvyn ylläpitämiseen ja sorkkien kuntoon. Tyypillisin hivenainepuutos on ruokinnan liian alhainen seleenitaso. Etenkin luomutiloilla perusrehujen seleenipitoisuus on hyvin vähäinen, jolloin seleenin saanti on välttämätöntä varmistaa kivennäistäydennyksellä. Lihanautojen seleenin tarve on suuri, ja seleenin puute voi aiheuttaa lihasrappeuman, jonka oireita ovat lihasten jäykkyys ja heikkous. Lyhytaikainen puutostila aiheuttaa ripulia sekä heikkoa kasvua. Yhdessä E-vitamiinin kanssa seleeni tukee myös eläinterveyttä ja vastuskykyä sekä vähentää tulehduksia.

Kupari ja sinkki ovat myös tärkeitä hivenaineita lihanautojen kasvun tukemiseksi. Sinkkiä tarvitaan myös rasvaliukoisten A- ja E-vitamiinien imeytymiseen. Näiden puutosoireita voi olla joskus vaikea havaita, mutta heikko vastustuskyky ja haalistunut karvan laatu voivat kertoa puutoksesta. Simmental ja Charolais -rodut ovat erityisen herkkiä kuparin puutokselle.

Säilörehun kivennäis- ja hivenainepitoisuudet vaihtelevat tilojen, lohkojen ja jopa satokausien välillä huomattavasti. Säilörehun laajat kivennäis- ja hivenaineanalyysit onkin suositeltavaa teetättää vähintään kerran vuodessa, jotta ruokinnansuunnittelussa kivennäisrehujen annostelutaso saadaan täsmennettyä tilan oman täydennystarpeen mukaan.