Seosruokinta

Karkearehu on tärkein seoksen raaka-aine

Trioliet-rehunjakovaunu

Seosruokinnassa voidaan käyttää karkearehuina kaikkia normaaleja karkearehuja: säilörehua, heinää, kokoviljasäilörehua, olkea. Karkearehujen pitää olla hyvälaatuisia sekä ravitsemuksellisesti että hygienialtaan. Seosrehu ei tee huonosti säilyneestä säilörehusta hyvää! Karkearehujen laadun tietäminen on seosruokinnassa erityisen tärkeää. Analyysejä kannattaa teettää mahdollisimman kattavasti.

Karkearehu tuo ruokintaan rakennekuitua, joka varmistaa pötsin häiriöttömän toiminnan. Käytettävien karkearehujen laatu vaikuttaa tilalle hankittavaan seosrehutekniikkaan, erityisesti seosrehuvaunulta vaadittaviin silppuamisominaisuuksiin. Normaalin sulavuuden omaava säilörehu (D-arvo 660 - 680 g/kg ka) sisältää yleensä riittävästi rakenteellista kuitua, joten olkilisäystä normaaleilla käyttömäärillä ei tarvita.

Rakenteellisen kuidun saanti on yleensä turvallisella tasolla, mikäli lypsävät saavat sitä n. 24 % kuiva-aineesta. Jos tilalla on hyvin aikaisin korjattua, erittäin sulavaa säilörehua, voi seoksen rakenteellisten kuitujen osuus jäädä liian alhaiseksi. Tällöin seokseen kannattaa lisätä joko huonompilaatuista säilörehua tai heinää / olkea. Seosruokintatilalla kannattaakin korkean sulavuuden sijaan tavoitella optimaalisia säilörehun sulavuusarvoja (D-arvo tavoite 660 - 680 g/kg ka). Nurmen viljelyyn kannattaa valita sellaisia siemenjalosteita/lajikkeita, jotka mahdollistavat samanaikaisesti korkean energia-arvon ja riittävän NDF kuidun.

Ohraa vihreällä tähkällä

Kokoviljasäilörehun käyttö seostilalla on perusteltua tasapainottavana tekijänä. Useimmiten käytettävissä olevia säilörehuja joudutaan paikkaamaan energian ja valkuaisen suhteen. Liian varhain korjatun säilörehun täydentämistä on vaikea toteuttaa, mikäli tilalla ei ole käytössä kuitupitoisempaa, energialtaan heikompaa korsirehua. Kokoviljasäilörehulla on mahdollista laimentaa liian väkevää seosta etenkin robottilypsytiloilla.

Kokoviljasäilörehun varastointi ei vaadi sen kummempia varastotiloja kuin säilörehukaan, joten sen varastointikustannus on alhaisempi kuin heinän tai oljen. Kokoviljasäilörehuksi voidaan korjata esimerkiksi nurmen suojaviljakasvusto. Ohra on kokoviljasäilörehuna parhaiten sulavaa, mutta kokoviljasäilörehua voidaan tehdä myös kevätvehnä- ja kaurakasvustosta. Kokojyväviljasäilörehun kuiva-ainesato kasvaa taikinatuleentumiseen saakka, jolloin myös säilöntäominaisuudet ovat parhaimmillaan. Sopiva ajankohta on ohralla 3-5 viikkoa, kevätvehnällä 4-6 viikkoa tähkälle tulon jälkeen.

Kokoviljasäilörehun sulavuus ja rehuarvo riippuvat kasvilajista, -lajikkeesta ja kasvuoloista sekä korren ja jyvän osuuksista. NDF-kuitupitoisuus vaihtelee yleensä 400-500 g/kg ka , tärkkelyspitoisuus 80-250 g/kg ka ja sokeripitoisuus30-100 g/kg ka. Kokoviljasäilörehua on suositeltavaa käyttää lypsylehmien ruokinnassa 20-50 % karkearehun määrästä riippuen sen sulavuudesta. Se soveltuu ainoaksi karkearehuksi ummessaoleville.


Vilja seosruokinnassa

Seoksiin voidaan käyttää viljaa joko kuivattuna tai märkäsäilöttynä. Viljan jauhamista liian hienoksi on vältettävä. Valssijauhatus on vasaramyllyjauhatusta suositeltavampaa.

Seostiloillla viljan murskesäilöntä lisääntyy voimakkaasti. Seosvaunuun annosteltavan viljan ei tarvitse olla kuivattua sillä optimaalisen seoksen kuiva-ainetavoite on 30-45 %. Murskesäilönnän hyvänä puolena voidaan pitää monipuolisia varastointi- mahdollisuuksia tasovarastoissa tai makkarassa. Lisäksi murskesäilöntä säästää kuivatukseen tarvittavan energian.Kuivattu vilja voi joissakin tapauksissa olla jopa huono asia, mikäli samanaikaisesti on käytössä liian kuivaksi päässeet nurmirehut. Eläimet pääsevät valikoimaan ja voivat todellisuudessa saada enemmän tärkkelystä, kuin mitä reseptin perusteella voisi päätellä. Propion on viljan säilöntään tarkoitettu säilöntäaine kaikille viljoille. Propion säilöö viljaa noin vuoden ja ehkäisee tehokkaasti hiivojen ja homeiden kasvua viljassa.

Viljojen käyttöä seosruokinnassa rajoittaa niiden tärkkelyspitoisuus. Sopiva tärkkelyspitoisuus lypsävien lehmien ruokinnassa on noin 150-200 g/kg ka koko päivittäisestä rehuannoksesta.


Monipuolisen seoksen koostaminen

Farmarin mäskiä

Kotovaraisen, yksipuolisen viljatiivisteruokinnan muuttuminen monipuolisemmaksi, pötsin pieneliöstöjä huomioivaksi täsmäruokinnaksi on johtanut keskituotoksen voimakkaaseen nousuun koko maassa. Tämä ruokintaosaaminen on sellaisenaan siirrettävissä myös seosruokintaan.

Monipuoliset seokset sisältävät elintarviketeollisuuden sivutuotteita tasapainoisesti kotoisten rehujen kanssa. Seoksen monipuolisuus takaa hyvän maittavuuden, tasaisen energian ja valkuaisen saannin, sekä sopivan teknisen koostumuksen. Monipuoliset seokset parantavat rehun syöntiä paremman maittavuuden ja pienemmän lajittumisen ansiosta.

Seosruokintaa voidaan monipuolistaa esimerkiksi seuraavilla elintarviketeollisuuden sivutuotteilla:

  • Farmarin Tuoreleike, Farmarin raeleike, seosmelassi, valkuaismelassi
  • Farmarin Tuoreleike ja raeleike lisäävät esimerkiksi seoksen energia- ja kuitupitoisuutta sekä voivat korvata hieman karkearehua
  • Melassit ovat erinomaisia nostamaan seoksen kosteutta ja maittavuutta
  • Ohramallasrehu, perunarehu, maissigluteeni
  • Leseet ja kuorijauhot
  • Valkuaisrouheet ja -puristeet, öljy
  • Tuore ja ja kuivattu mäski, rankki, sitruspulppa
  • Farmarin Mäski soveltuu hyvin seoksiin valkuaiskomponenteiksi
  • Hera

Teollisia väkirehuseoksia voidaan käyttää seoksen joukkoon tai niillä voidaan täydentää perusseosta. Perusseokseen voidaan käyttää täysrehuja, puolitiivisteitä tai tiivisteitä. Rakeistettuja väkirehuseoksia käytettäessä riskinä voi olla lajittuminen erityisesti silloin, kun seos on kuivaa. Tällöin suositellaan enemmin mureisten rehujen käyttöä.

Rehu-urean käyttöä kannattaa tarkoin harkita, sillä sen annostelu seosvaunussa ei ole mahdollista toteuttaa siten, ettei yksittäinen eläin voisi saada sitä liikaa. Urea heikentää magnesiumin imeytymistä ja altistaa eläimen emäksiselle pötsille. Lisäksi yliannostelutapauksissa sen käyttö on johtanut eläinten äkkikuolemiin. Urealla on myös taipumus haihtua kosteissa olosuhteissa kuten seoksissa.


Seosruokintakäytännöt

Seoksen sopiva kuiva-ainepitoisuus on noin 35-45 %. Liian märästä seoksesta irtoaa vettä ruokintapöydälle. Jos seos on liian kuiva, on riskinä lajittuminen, jolloin eläimet pääsevät valikoimaan. Väkirehuosan valikointi lisää pötsihäiriöiden riskiä.

Seosruokinnassa pyritään aina saamaan eläimet syömään mahdollisimman paljon kuiva-ainetta.

Kuiva-ainesyöntiä lisäävät:

  • Hyvä tekninen laatu, joka varmistaa pötsin hyvän toiminnan
  • Tasapainoinen resepti, joka vastaa eläinten ravinnontarvetta
  • Seoksen hyvä maittavuus ja hygienia

Käytännön järjestelyilläkin voidaan vaikuttaa syöntiin:

  • Eläimillä pitää olla aina halutessaan mahdollisuus syöntiin. Seosta pidetään vapaasti tarjolla vähintään 20 tuntia päivässä
  • Ruokintapöytätilaa pitää olla riittävästi, jotta arat ensikotkin uskaltavat syödä
  • Ruokintapöytä harjataan tarvittaessa, mieluiten päivittäin
  • Syömätöntä rehua pitää jäädä 5-10 % jaetusta rehusta
  • Valmista seos joka päivä, lihanaudoille voi talviaikaan riittää joka toinen päivä. Varo kesällä seoksen lämpenemistä.
  • Jakokertojen lisääminen saattaa lisätä seoksen syöntiä. Lypsylehmille seosta kannattaa jakaa kaksi kertaa päivässä, lihanaudoille riittää kerran päivässä. Varmista jakokertojen välilläkin, että eläimmet ulottuvat syömään rehua.
  • Tarvittavat jakokerrat riippuvat myös ruokintapöydän tilavuudesta. Jos ruokintapöytä on kapea, tarvitaan useampia jakokertoja.
  • Valikointimahdollisuutta voidaan pienentää jakamalla seos useammin ja työntämällä seosta useammin eläinten eteen. Liian pitkä korsi ja kuiva seos lisäävät valikoinnin mahdollisuutta.
  • Lypsylehmät syövät suurimmat annokset heti lypsyn jälkeen, varmista että silloin on hyvää seosta riittävästi jaettuna.
  • Seuraa syöntiä säännöllisesti.
  • Tarkista seoksen kuiva-aine ja koostumus, jos syönti muuttuu yli 1 kg kuiva-ainetta/lehmä/pv.
  • Muuta seoksen koostumusta, jos seoksen kuiva-aine muuttuu yli 5%-yksikköä
  • Varmista, että eläimet saavat hyvin vettä