Lypsylehmien laidunruokinta
Lypsylehmien laidunkausi on parhaimmillaan kustannustehokas ruokintakausi maitotiloilla. Kustannustehokkuutta laskiessa tulee kuitenkin ottaa huomioon laitumen tutkitut vaikutukset maitotuotokseen ja pitoisuuksiin. Täydennysruokinta on hyvä suunnitella tarkasti laidunnusstrategian mukaan ja huolehtia mm. oikeanlaisesta kivennäisruokinnasta.
Maidon pitoisuuksien kausivaihtelut
Maidon pitoisuudet tyypillisesti alenevat kesäisin. Suurin notkahdus tapahtuu keskimäärin heinäkuussa. Osatekijöitä pitoisuuksien laskuun ovat lypsylehmien lämpöstressi, laidunruokinta sekä valon määrä, jotka vaikuttavat lehmän fysiologiaan. Maidon valkuaispitoisuus laskee kesäisin keskimäärin -0,2 %-yksikköä ja maidon rasvapitoisuus -0,3 % -yksikköä.
Osa-aikalaidunnus vai täyslaidunnus?
Tutkimuksien mukaan lypsylehmät syövät enemmän säilörehua kuin laidunruohoa. Täyslaidunnusta ja osa-aikalaidunnusta vertailtaessa havaittiin, että täyslaidunnuksessa nurmirehun kokonaissyönti on pienempää ja EKM-tuotos matalampi osa-aikalaidunnukseen verrattuna (Sairanen, Juutinen, Kajava 2012). Kuiva-ainesyönnin alentuma laidunruoholla selittää pääasiassa pitoisuuksien ja EKM-tuotoksen laskun.
Siirtyminen laidunruokintaan
Sisäruokinnasta on siirryttävä laidunruokintaan vähitellen, sillä lehmän pötsi ei siedä suuria äkillisiä muutoksia ruokinnassa. Nuoren ruohon NDF-kuitupitoisuus on hyvin matala. Nuori ruoho sisältää runsaasti liukoisia ravintoaineita, hiilihydraatteja ja valkuaista, jotka saavat aikaan voimakkaan pötsikäymisen. Laitumen syöttöä aloitettaessa ruokinnan täydennys kuivalla heinällä tai säilörehulla ylläpitää märehtimistä ja varmistaa terveyttä.
Laitumelle siirryttäessä väkirehumäärää ei kannata laskea liian nopeasti, jotta maitotuotos säilyy ennallaan. Väkirehutason säilyttäminen entisellään parantaa myös magnesiumin imeytymistä ja vähentää laidunhalvauksen riskiä. Väkirehumäärää voi pienentää, kun laitumen syönti on riittävää.
Väkirehuruokinta laidunkaudella, täyslaidunnus
Tutkimuksien mukaan tuotoksen mukaisella väkirehutason nostolla ei saada täyslaidunnuksessa tuotosvastetta (Sairanen A, 2014). Tämän takia täyslaiduntavilla karjoilla suositellaan tasatäysrehuruokintaa, joka toteutetaan antamalla kaikille vähintään 30 kg maitoa päivässä lypsäville 10 kg täysrehua juhannukseen asti. Juhannuksen jälkeen laitumen kasvu hiipuu ja täysrehun määrä on hyvä nostaa 13 kg tasolle.
Täyslaidunnuksessa on varmistettava, että laidunruohoa on riittävästi lypsylehmien syötäväksi. Heikko laidun saattaa pahimmassa tapauksessa rajoittaa maitotuotosta.
Robottikarjan laidunnus ja väkirehuruokinta
Robottikarjoissa yleisesti käytetyssä osa-aikalaidunnuksessa täydennysruokinta toteutetaan sisäruokintakauden tyylisesti tuotoksen mukaisena ruokintana, jossa säilörehun laatu otetaan huomioon.
Robottirehun määrä pidetään entisellään, mutta kioskirehun tai seokseen laitettavien väkirehujen määrää vähennetään tai lisätään sen mukaan paljonko sulavaa laidunta on saatavissa. Väkirehujen määriä vähennettäessä on hyvä varmistua riittävästä kivennäislisästä varsinkin täysrehu- tai puolitiivisteruokinnassa.
Laidunkauden täydennysrehut
Kevään ja alkukesän laitumelle sopii monipuolinen täysväkirehu, kuten Lypsy-Krossi I tai Nurmi-Krossi I, joka tasapainottaa laitumen matalaa kuitupitoisuutta ja runsasta liukoista valkuaista sekä hillitsee maidon ureapitoisuuden nousua. Juhannuksen jälkeen laidunnurmi alkaa kortistumaan ja täysväkirehu onkin hyvä vaihtaa energiapitoisempaan tuotteeseen, kuten Lypsy-Krossi II, Nurmi-Krossi II tai Auto-Krossi II.
Laidunkauden väkirehutäydennys voidaan toteuttaa myös viljan ja Tuotos-Krono-puolitiivisteen, tai viljan, Rypsi-Krono -tiivisteen ja kivennäisrehun muodossa. Jos viljaa on niukasti käytettävissä, on kiireinen kesä paras ajankohta säästää ruokintatyössä ja käyttää valmista täysrehua.
Laidunkauden kivennäisruokinta
Laidunkauden alussa on hyvä suosia erittäin vahvoja magnesiumkivennäisiä, kuten Lypsy Namino Mg+ tai Lypsykivennäinen Mg+. Magnesiumin on erittäin kriittinen kivennäisaine erityisesti laidunkauden alussa, kun laidunruohon korkea valkuainen yhdistettynä hyvään sulavuuteen heikentää magnesiumin imeytymistä. Tämä lisää merkittävästi laidunhalvauksen riskiä. Lehmän magnesiumin tarve lisääntyy ensimmäisen laidunkuukauden aikana jopa 30 grammaa magnesiumin tarvetta päivässä verrattuna keski- ja loppulaidunkauteen.
Laidunhalvauksien ennaltaehkäisy
Laidunhalvaus eli magnesiumhalvaus on magnesiumin puutteesta johtuva häiriötila. Syynä on joko rehun niukka magnesiumpitoisuus tai magnesiumin imeytymistä heikentävät tekijät (nurmen korkea valkuais- ja kaliumpitoisuus, niukka kuidun saanti). Tautia tavataan tyypillisesti laidunkaudella, kun ruoho on nuorta. Sitä voi kuitenkin esiintyä myös säilörehuruokinnalla.
Ensimmäisenä oireena on eläimen jännittynyt olemus ja lihasvärinät. Seuraavassa vaiheessa alkavat kouristukset. Eläin kuolee helposti, ellei eläinlääkäriä saada nopeasti paikalle. Hoitona ovat eläinlääkärin antamat magnesiumruiskeet. Jos karjassa on esiintynyt tautitapauksia, muiden eläinten magnesiumin saantia lisätään välittömästi.
Ennaltaehkäisynä ja hätäensiapuna voidaan käyttää Lehmän Magnesiumpastaa, joka sisältää nopeasti liukenevaa magnesiumia. Lehmän Magnesiumpasta on hyvä antaa heti ensimmäisten halvausoireiden ilmetessä. Lehmän Magnesiumpastoja kannattaakin hankkia varastoon jo ennen laidunkauden alkua. Ennaltaehkäisyyn sopivat myös runsaasti magnesiumia sisältävät kivennäisrehut, kuten Lypsy-Namino Mg+ ja Lypsykivennäinen Mg+.
Veden saanti laitumella
Vesi voi olla laidunruokinnassa kriittinen tuotantoa rajoittava tekijä. Puhdasta vettä kuluu yli 100 litraa päivässä lehmää kohti ja sen helppo saatavuus tulee turvata. Lypsylehmien laitumelle, lehmämäärästä riippuen, on sijoitettava yksi tai useampi juoma-allas. Altaan ympäristön tulee kestää hyvin tallausta.
Liittyvät tuotteet
