Miten hehtolitrapaino ja mahdollinen itäminen vaikuttavat viljan ravitsemukselliseen arvoon siipikarjalla?

Kevyt vilja

Hehtolitrapainoon vaikuttaa merkittävästi viljan kosteus. Jyvässä kosteus sitoutuu lähinnä tärkkelykseen, jonka tiheys on puolitoista kertainen veden tiheyteen nähden. Myös valkuaisen tiheys on vettä selvästi suurempi. Jyvään sitoutunut vesi siis alentaa jyvän tiheyttä ja hehtolitrapainoa. Tuleentumisen jälkeen kostuneen viljan hehtolitrapaino alenee myös pysyvästi, koska turpoaminen rikkoo peruuttamattomasti jyvän rakennetta ja tekee siitä huokoisemman.

Jyvän koon ja muodon vaikutus hehtolitrapainoon on ilmeisesti vähäinen ja aiheesta on ristiriitaisia havaintoja. Pienijyväisessä viljassa ytimen osuus on tavallisesti pienempi ja kuoren osuus suurempi. Tämä ilmenee kemiallisessa koostumuksessa alempana tärkkelyspitoisuutena ja suurempana kuitupitoisuutena. Myös kevyen viljan tärkkelyspitoisuus on matalampi ja kuitupitoisuus korkeampi, sillä tärkkelyksen tiheys on suurempi kuin kuidun. Hehtolitrapainon yhteys valkuais- ja rasvapitoisuuteen ei ole yhtä selkeä. Korkea valkuaispitoisuus tosin vaikuttaa positiivisesti jyvien tiheyteen ja siten myös hehtolitrapainoon. Alempi tärkkelyspitoisuus ja korkeampi kuitupitoisuus laskevat viljan muuntokelpoista energiaa.

Itänyt vilja

Itämisen voi havaita pellolla jyvän turpoamisesta ja mahdollisesti näkyvän idun muodostumisesta. Puinnin ja kuivauksen aikana itu usein putoaa jyvistä, mutta itämisen saattaa silti nähdä yksittäisten jyvien muodosta. Alhainen sakoluku kertoo itämisestä. Itäneissä jyvissä entsyymien aktiivisuus lisääntyy. Nämä entsyymit pilkkovat varastohiilihydraatteja ja valkuaista kasvavan sirkkataimen ravinnoksi. Tärkkelys hajotetaan aluksi dekstriineiksi ja sitten glukoosiksi, joka toimii energialähteenä itämisprosessissa. Tämä prosessi tuottaa myös lämpöä, hiilidioksidia ja kosteutta. Koska tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi, viljan tärkkelyspitoisuus laskee ja sokeripitoisuus kasvaa itämisen seurauksena. Itämisprosessissa syntyvä kosteus laskee viljan kuiva-ainepitoisuutta. Itäneen viljan viskositeetti on alhaisempi, koska tärkkelyksen lisäksi myös muut polysakkaridit on osittain pilkottu entsyymien vaikutuksesta.

Tutkimuksissa ei ole viitteitä siitä, että itäneen viljan sulavuus olisi heikompi kuin tavallisen viljan. Tämä tarkoittaa, että rehuarvot itäneelle viljalle voidaan laskea ja ruokintasuunnitelma tehdä normaalisti viljasta tehdyn analyysin perusteella. Mykotoksiinien mahdollinen esiintyminen on myös otettava huomioon.

Kohonnut mykotoksiiniriski

Punahomeille ja niiden tuottamille toksiineille altistavat kukinnan aikaan ja pariin puintia edeltävään viikkoon osuvat sateiset jaksot. Tähkäidäntää suosivat ympäristöolosuhteet edistävät siis myös homeiden kasvua. Mykotoksiinien analysointi on tänä vuonna perusteltua ja erityisesti, jos vilja on itänyttä, puintiaika on myöhäinen tai jos viljan ulkonäkö epäilyttää eli vilja on tummunut tai pinnalla on näkyvä homekasvusto. Huolellinen kuivaus mahdollisimman nopeasti puinnin jälkeen ja tehokas esipuhdistus sekä lajittelu auttavat tutkitusti alentamaan viljaerän home- ja toksiinimääriä.

Näkyviä toksiinien aiheuttamia oireita linnuissa voivat olla mm. ruuansulatushäiriöt ja ruokahaluttomuus, heikentyneet tuotantotulokset, epänormaali höyhenpeite, hermosto-oireet ja suun limakalvon vauriot. Mykotoksiinien haitalliset vaikutukset alkavat kuitenkin jo ennen näkyviä oireita ohutsuolen pinnasta, johon muodostuu soluvauriota ja suolinukka madaltuu, mikä johtaa pienentyneeseen imeytymispinta-alaan. Toksiinit voivat lisätä suolen läpäisevyyttä ja altistaa siten taudeille mikrobien päästessä suolen sisällöstä elimistöön (ns. vuotavan suolen syndrooma eli leaky gut syndrome). Toksiinit myös heikentävät monin tavoin immuunijärjestelmän toimintaa ja lintujen vastustuskykyä virus- ja bakteeritaudeille.

Hankkijan Progut® ja Progres® tukevat lintujen suoliston ja puolustusjärjestelmän normaalia toimintaa. Progresin resiinihapot vähentävät tulehdusreaktioon liittyvää suolen kollageenia hajottavien tekijöiden aktiivisuutta. Progutin betaglukaani ja manno-oligosakkaridit sitovat tauteja aiheuttavia bakteereita vähentäen tartuntapainetta, ja tukevat hankitun immuniteetin kehittymistä.

Mykotoksiinien osalta täytyy huomioida toisaalta yksitäisten viljaerien pitoisuudet, mutta myös valmiin rehuseoksen pitoisuus. EU komission suosituksessa (2006/576/EY) rehuviljan ohjearvo yleisimmälle DON-toksiinille on 8 mg/kg. Siipikarjan rehuseoksille DON ohjearvo on 5 mg/kg. Tuoreimpien tutkimustulosten perusteella selvästi tätä matalammatkin DON pitoisuudet voivat vaikuttaa broilereiden suolistoterveyteen. Nuoret, alle 2-viikkoiset linnut ovat herkimpiä mykotoksiinien vaikutuksille. EFSA onkin alkuvuodesta 2023 suositellut rehuseosten DON-toksiinin ohjearvon laskemista broilereiden ja kalkkunoiden rehuseoksissa merkittävästi; 0,6 milligrammaan kilossa rehua. Munivien kanojen rehuseosten ohjearvoa ei EFSA:n lausunnon mukaan ole perusteita muuttaa.

Kevyttä tai itänyttä viljaa voidaan käyttää siipikarjan ruokinnassa. Niiden tärkkelyspitoisuus ja energiasisältö on oletettavasti normaalia viljaa alempi. Kuten yleensäkin on viljaerien koostumus analysoitava yksityiskohtaisen ruokintasuunnitelman tekoa varten. Mykotoksiiniriski on selvästi viimevuotta korkeampi. Toksiinit voivat jo pieninä määrinä vaikuttaa suoliston terveyteen ja toimintaan. Hankkijan Progut® ja Progres® tukevat lintujen suoliston ja puolustusjärjestelmän normaalia toimintaa haastavissa oloissa.