Kaura lihasikojen ruokinnassa

Kaura ei sinänsä ole uusi asia lihasikojen ruokinnassa. Se on kuitenkin jäänyt ohraa ja vehnääkin pienempään rooliin, kun kasvavien sikojen seoksiin tavoitellaan energiaväkevyyttä. Kuitu- ja rasvapitoisuutensa vuoksi kaura mielletään enemmän emakoille tarpeelliseksi viljaksi, vaikka siinä on paljon hyvää myös lihasioille.

Miksi kauraa lihasioille?

Kaurassa on monta hyvää ominaisuutta, jotka puoltavat sen käyttöä lihasikojen ruokinnassa. Kauran valkuaisessa on muita viljoja enemmän lysiini-aminohappoa, joka on lihasikojen kasvua ensimmäisenä rajoittava aminohappo. Kaurassa on myös muita viljoja enemmän rasvaa, noin 6 % (muissa viljoissa noin 2 %), josta sika saa energiaa. Kauran rasvassa on linolihappoa, jota sian on saatava ravinnostaan.

Kauran parhaimpia ominaisuuksia on kuitenkin sen kuitupitoisuus, siitäkin huolimatta, että kauran kuoren kuitu sulaa huonosti. Kuoripitoisuuden vuoksi kauran energia-arvo on noin yhden megajoulen verran eli 9 - 10 % pienempi kuin ohran.

Kauran jyväytimessä on liukoisia kuituja, beta-glukaaneja, jotka muodostavat kostuessaan viskoosia kauralimaa. Liukoiset kuidut ovat eduksi sian mahan ja suoliston terveyden kannalta ja ne fermentoituvat suolistossa mikrobien toimesta.
Kuitujen ansiosta kauran käyttö vähentää mahahaavan riskiä lihasioilla, kun taas vähän kuitua sisältävän vehnän käyttö lisää sitä.

Kauran tiedetään myös vähentävän sikojen stressikäyttäytymistä. Vähäkuituinen rehu on yhteydessä sikojen mahahaavaan. Mahahaava aiheuttaa siallekin epämukavaa oloa ja voi olla hännänpurennan puhkeamiseen altistava tekijä. Hännänpurennan ehkäisyn kannalta kauran käyttö olisi suotavaa lihasikojen ruokinnassa.

Kaurasta saadaan myös täyttävyyttä lihasian loppukasvatusrehuun, antamaan kylläisyyden tunnetta, jolloin siat ovat rauhallisempia. Täyttävämpi rehu on sian kannalta parempi tapa rajoittaa sen energian saantia loppukasvatuksessa kuin annosten pienentäminen.

Kuinka paljon kauraa lihasioille?

Ruokinnan suunnittelua varten viljat analysoidaan ns. NIT-menetelmällä. Kauralle ei NIT-analyysistä saada tärkkelyspitoisuutta kuten saadaan ohralle ja vehnälle. Siksi energiaa-arvon arviointi perustuu kosteuteen, hehtolitrapainoon ja valkuaispitoisuuteen. Kuitupitoisuuden (NDF-kuitu) määrittäminen, mikä tehdään nautakarjan ruokinnan suunnittelua varten, olisi hyvä lisä tarkentamaan kauran energia-arvon laskentaa myös sikojen ruokinnassa.

Kaura soveltuu käytettäväksi kaikenikäisten lihasikojen ruokinnassa. Alkukasvatuksessa kauraa on yleensä 10 – 15 %, loppukasvatuksessa 15 – 25 % seoksesta. Kauran energia-arvo on noin yhden megajoulen verran eli noin 9 - 10 % pienempi kuin ohran, mikä rajoittaa kauran käyttöä alkukasvatuksessa. Alkukasvatusrehun energia-arvon tulisi olla vähintään 10,8 MJ/kg kuiva-ainetta, mieluusti lähellä 11 MJ/kg ka.

Ruokintaa varten kaura jauhetaan vasaramyllyllä käyttäen 2,5 – 3 mm seulaa. Kaurajauho on rasvansa vuoksi muita viljoja herkempi holvaantumaan siilossa. Liemiruokinnassa kauran kuoret voivat aiheuttaa harmia, jos ne eivät jauhamisessa pilkkoudu riittävän pieneksi. Kauraa ei tulisi varastoida pitkään jauhona, sillä jauhetussa viljassa kauran tyydyttymättömät rasvahapot alkavat hapettua aiheuttaen makuvirhettä rehuun.

Tiedosta hometoksiinien riski

Kaura on muita viljoja herkempi Fusarium-sienten eli punahomeiden tartunnalle ja sika on herkkä punahomeiden muodostamille toksiineille. Sää on tärkein punahomeiden ja toksiinien esiintymistä säätelevä tekijä. Sääoloihin emme voi vaikuttaa, mutta lajikevalinnalla ja viljelytoimien avulla punahomeiden riskiä voidaan pienentää. Myös viljan huolellinen kuivaus ja lajittelu vähentävät toksiiniriskiä.

Tänä satokautena alkukesän kuivat olosuhteet ja loppukasvukauden runsaat sateet ja sadonkorjuun pitkittyminen ovat suosineet punahomeita. Myyntiin tarjotut kevyet kauraerät voivat olla riski hometoksiinien kannalta. Toksiinien analysointiin on pikamenetelmiä. Näytteen on oltava edustava, sillä toksiinit eivät ole tasaisesti viljaerässä.

Kirsi Partanen, kehityspäällikkö Figen Oy