Tarkkuutta ensikoiden ruokintaan
Ensikkokasvatuksen tavoitteena on tuottaa kestävä emakko, joka porsii ainakin kuusi kertaa ennen poistoa ja tuottaa elämänsä aikana hyvän porsastuotoksen. Ensikon alkujen suolistoterveys on tärkeä varmistaa muun muassa huolehtimalla niiden riittävästä ternimaidon saannista sekä välttämällä lääkittyjen porsaiden valintaa ensikkokasvatukseen.
Punnitsemalla ensikoita kasvatusaikana säännöllisesti voidaan tarvittaessa tehdä muutoksia ruokintaan, jotta ne ovat tiineytysikäisinä suosituspainossa. Sopiva kasvuvauhti syntymästä ensimmäiseen tiineytykseen on noin 700 g päivässä. Liian nopea kasvu erityisesti 25–55-kiloisena sekä ensikon kasvatukseen sopimaton ruokinta voivat aiheuttaa jalkasairauksia. Osteokondroosi on luun ja ruston kehityshäiriö, josta voi seurata niveltulehduksia, nivelten turvotusta, liikkumisjäykkyyttä tai vakavaa ontumista.
Vaiheruokinnalla tavoitteisiin
Ensikoiden normaali kehitys varmistetaan vähintään kolmivaiheisella ruokinnalla, jossa rehun energiatasoa lasketaan ja kuitupitoisuutta nostetaan kasvatuksen edetessä. Näin ensikot pysyvät kylläisinä ja tyytyväisinä, mikä ehkäisee virhekäyttäytymistä, kuten hännänpurentaa.
Ensikoiden kivennäisaineiden ja vitamiinien tarpeet ovat korkeammat kuin lihasikojen, mutta sulavan lysiinin ja energian tarve on matalampi. Ensikoiden rehun täyttävyyttä voidaan nostaa sisällyttämällä rehuun runsaasti kuitupitoisia komponentteja, kuten kauraa, leseitä ja juurikasleikettä. Tiukasta energiarajoituksesta johtuen ensikoilla on nälän tunne korkeallakin rehun kuitutasolla. Ensikoille suositellaankin antamaan aina runsaasti karkearehua sekä virikkeeksi että mahantäytteeksi.
Perinteisesti ensikoita ruokitaan sekoittamalla lihasikojen ja tiineiden emakoiden rehuja, jolloin tarvitaan lisäkivennäisiä jalkaterveyden varmistamiseksi. Parhaaseen tulokseen päästään käyttämällä nimenomaan ensikoiden kasvutarpeiden mukaisesti suunniteltuja Ensikko-Pekoni -täysrehuja. Ensikko-Pekoni 1 on suunniteltu alle 55-kiloisille ja Ensikko-Pekoni 3 yli satakiloisille. Välivaihe tehdään sekoittamalla niitä suhteessa 60:40. Ensikko-Pekoni -rehuissa on korotetut vitamiini- ja hivenainetasot, joten niiden kanssa ei tarvita erillistä kivennäistäydennystä.
Tiineytys oikeassa iässä ja painossa
Ensikko tulee sukukypsäksi 5–6 kuukauden iässä. Sukukypsyysikään vaikuttavat kasvatusolosuhteet, ruokinta ja perinnölliset tekijät. Ruokinnan rajoittaminen ja rehun valkuaispitoisuuden alentaminen viivästyttävät munasarjojen ja kohdun kehitystä ja siten sukukypsyyden saavuttamista.
TN70-ensikko voidaan tiineyttää 210–240 päivän iässä, 150–170 kilon painossa, jolloin sopiva selkäsilavan paksuus on 11–13 mm. Ensikot tulisi pyrkiä siementämään toiseen kiimaan, jolloin mahdolliset uusijat tiineytetään kolmanteen kiimaan. Näin saavutetaan parempi tiineysprosentti ja enemmän elävänä syntyneitä porsaita.
Tiineytyspaino vaikuttaa pahnuekokoon ja porsaan syntymäpainoon
Mitä kookkaampi ensikko on tiineytettäessä, sitä enemmän ovulaatiossa irtoaa munasoluja. Matalalla elopainolla ja liiallisella ruokinnan rajoittamisella onkin negatiivinen vaikutus munarakkuloiden kehitykseen. Kun ensikko tiineytetään jalostajan suosituksen ylärajalla, niin kohdussa kehittyvillä porsailla on jonkin verran enemmän tilaa ja siten mahdollisesti vähennetään syntymäpainoltaan pienten porsaiden osuutta. Mutta tiineytettäessä yli 170 kilon painossa jalkaongelmariski kasvaa.
Kiihotusruokinnalla tasaisempi pahnue
Ensikoiden kiihotusruokinta aloitetaan 10–14 pv ennen tiineytystä. Hiilihydraattipitoisella kiihotusruokinnalla lisätään irtoavien munasolujen määrää ja laatua, pahnuekoon lisäksi voidaan vaikuttaa myös pahnueen tasaisuuteen.
Erityisesti ensikoilla runsas ruokinta ensimmäisten 4–5 tiineyspäivän aikana laskee tiineyttä ylläpitävän progesteronin tuotantoa. Ensikko onkin laitettava perusruokintakäyrälle heti tiineytyksen jälkeen, jotta varmistetaan hyvä tiineystulos.
Toimiva utare heruu hyvin
Ensikon utareen ensimmäinen nopea kehitysvaihe alkaa noin 90 päivän iässä. Liiallinen ruokinnan rajoitus tuolloin heikentää maitoa tuottavan kudoksen kasvua. Utareen toinen nopean kasvun kehitysvaihe on viimeisen tiineyskuukauden aikana.
Kolmas utarekudoksen nopean kehityksen vaihe on imetyskaudella, porsaiden säätäessä emakon maidontuotantoa. Vahvat porsaat jaksavat jälkihieroa utaretta pidemmän ajan imetyksen päätteeksi ja sitä enemmän emakko tuottaa maitoa seuraavalla imetyskerralla.
Porsimisen jälkeen ensikolle tulee jättää vähintään kahden vuorokauden ajaksi yhtä monta porsasta kuin sillä on toimivia nisiä. Näin toimien varmistetaan kaikkien utarelohkojen ja nisien toimivuus myös seuraavalla porsimakerralla.
Teksti: Satu Valkama, Hankkija Oy Kuvat: Pasi Leino