Mitä on tehtävissä, jos rehu lämpenee siilossa?
Syöttövaiheessa avoimen rehurintaman lämpötilan pitäisi seurailla ympäristön lämpötilaa. Onnistuneen säilönnän jälkeen tilanne yleensä onkin tämä.
Rehun lämpenemisestä puhutaan, kun rehu lämpenee mikrobien toiminnan seurauksena, eli rehu on alkanut pilaantua. Tilanteen pelastaminen on hankalaa, jos lämpeneminen on päässyt etenemään syvälle siiloon. Jos ongelmaa alkaa ilmetä, korjaaviin toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä heti, jotta tappiot saadaan minimoitua.
Vinkit avatun siilon lämpenemisen hallintaan
⦁ Avaa siiloa vain vähän kerrallaan. Pidä painot ja muovit paikallaan niin pitkään kuin mahdollista, jottei rehu saa ilmaa enempää kuin on välttämätöntä.
⦁ Käytä mielellään leikkaavaa rehuleikkuria. Tee siisti leikkauspinta. Syötä rehua systemaattisesti edeten, niin että siilon jokaisessa kohdassa tapahtuu riittävää (talviaikaan 1 m/viikko, kesäaikaan 1,5 m/viikko) etenemistä syvyyssuunnassa.
⦁ Sivusuuntaista etenemistä voi nopeuttaa ottamalla puolikkaita rehuleikkurillisia kerralla, tällöin koko rehurintama tulee useammin läpikäydyksi kuin ottamalla täysiä leikkurillisia.
⦁ Säilöntäaineen lisääminen siiloon syöttövaiheessa on haasteellista. Eastman Propcorn NC on käyttäjäystävällinen vaihtoehto pintalevitykseen, pintalevityksessä käyttömäärä esim. 1 l/m2.
⦁ Jo lämmennyt rehu kannattaa poistaa kokonaan, jotta syötössä päästään lämpenemisen edelle. Muutoin on riskinä, että lämpenemisrintama kulkee koko ajan syöttörintaman edellä.
Lämpenemishaasteen torjunta tehdään ensisijaisesti jo rehun säilöntävaiheessa. Säilöntäainevalinta on keskeisessä roolissa tiivistämisen ja oikean siilotyöskentelyn lisäksi. Edullisinta ja helpointa on torjua ongelmat ennakolta käyttämällä säilöntään AIV-tuotteita.
Mitä tarkoittaa aerobinen stabiilisuus?
Tiedetermein puhutaan säilörehun aerobisesta stabiilisuudesta, kun tarkoitetaan aikaa, jonka rehu kestää lämpenemättä siilon avaamisen jälkeen. Rehun lämpenemisherkkyys riippuu rehun mikrobiologisesta laadusta, käymislaadusta, kosteudesta, ilmavuudesta ja lämpötilasta. Rehun lämpenemisessä tapahtuu merkittäviä energiatappioita, ja lämpenemisherkästä rehusta voi seurata paljon työnlisää. Lämpenemisherkkyys itsessään ei ole ruokinnassa ongelma, jos rehu pystytään syöttämään nopeasti ennen lämpenemisen alkamista.
Stabiilius yksinään ei kerro laadusta
Aerobinen stabiilisuus ei yksinään sovellu rehun laadun mittariksi. Stabiilisuus voi nimittäin olla seurausta rehun korkeasta haihtuvien rasvahappojen pitoisuudesta. Kun rehun sokereita ei ole jäljellä, ja rehussa on tapahtunut paljon virhekäymistä, ei mikrobeille ole enää helposti hyödynnettäviä ravintoaineita jäljellä. Rehu haisee pahalle, eikä lämpene. Rehu voi mennä pilalle vain kerran. Jos pilaantuminen tapahtuu jo käymisvaiheessa, niin stabiilisuudella ei ole enää merkitystä.
Miten saavuttaa hyvä käymislaatu ja hyvä aerobinen stabiilisuus samaan rehuun?
Onnistuminen on kaikkien osatekijöiden summa. Teknisesti rehunsäilönnän perusasiat pitää hoitaa hyvin, eli 3 H:n sääntö pätee: hygienia, happamuus ja hapettomuus. AIV säilöntäaineena auttaa tuhoamalla pilaajamikrobeja, laskemalla pH:n säilönnän alussa nopeasti, sekä helpottamalla tiivistämistä hapon pehmittäessä kuiturakennetta. AIV Ässä Na kannattaa valita erityisesti tilanteisiin, joissa lämpenemishaaste olisi odotettavissa, eli pintarehulle, kuiva-aineen ollessa yli 35 %:a tai rehun tullessa kesäajan syöttöön. Mitä pidemmän aikaa siilo on ilmatiiviisti suljettu, sitä vähemmän rehussa on avaamishetkellä sellaisia mikrobeja, jotka kykenevät aloittamaan lämpenemisprosessin.
