Valon tuiketta terassille
Ihana valo. Jo pienenä tuikkuna se vetää katseen puoleensa. Saati kun valoja on ketjuiksi saakka kieppumaan ruukun reunalla, kranssin ympärillä tai köynnöksen lomassa, valaisee se tunnelmallisesti koko terassin – ja lumoaa mielen.
Tuikkuja ja kynttilöitä sytytellään jo illan hämärtyessä. Ne valaisevat, mutta tuovat myös lämpöä ja tulen liikettä aistittaviksi. Kukka-asetelmiin sijoitettuna kanervien hehkuvasta väristä ja sammalmaton vehreydestä voi nauttia illan pimeydessäkin.
Tuikku sijoitetaan asetelmaan aina palamattomalle alustalle. Se voi olla tuikkupesän lisäksi vaikka kukkaruukun alusvati, vanha kahvikuppi tai teevati. Samalla pidetään huoli siitä, ettei tuikun lähelle tule helposti palavia oksia, käpyjä tai muita koristeita.
Kieputa valoketju kranssiin
Illan yhä viiletessä tekee jo mieli siirtyä sisätiloihin. Viimeistään silloin on aika sytyttää muut tunnelmavalot. Sähköllä, aurinkokennolla tai paristolla toimivia valoja on turvallista käyttää, sillä ne eivät vaadi jatkuvaa valvontaa. Toki ne kannattaa sijoittaa siten, että valoista voi nauttia sisätiloista käsin.
Ulos valitaan pakkasta ja kosteutta kestäviä, ulkokäyttöön tarkoitettuja valoja ja valosarjoja. Nykyään ne ovat usein led-lampuin varustettuja, joten ne kuluttavat vain vähän energiaa ja ovat pitkäikäisiä. Ledit eivät myöskään kuumene, joten valosarjoja voi huoletta yhdistellä kasveihin ja koristeisiin.
Lyhyempiä, esimerkiksi neljänkymmenen ledin valoketjuja asetellaan tuikkimaan syysasetelmista. Niitä kieputetaan myös kranssin ympärille sekä sammal- ja havupallojen pinnoille. Mitä pidempi valosarja, sitä isomman kohteen sillä voi somistaa. Virittäisikö yhden vaikka kelloköynnöksen kaveriksi? Siten kiipeilijän upeat, viininpunaisiksi muuttuneet lehdet pääsevät hieman esille iltapimeälläkin. Ja entä nuo joutilaat vanhat kärrynpyörät ja irralliset ikkunapokat? Kun niihin virittelee valoja, saavat ne ihan uuden tehtävän terassin ja puutarhan kaunistajina. Pimeä alkaakin näyttäytyä uudessa valossa: valojen tuikkeessa siinä on tunnelmaa.
Teksti ja kuvat: Sari Toikkanen