Säilörehun analysointi on tärkeää – laatu on avaintekijä ruokinnan onnistumisessa

Säilörehujen analysointi on tärkeää

Säilörehujen laatu on avaintekijä ruokinnan onnistumisessa. Mitä laadukkaampia kotoisa rehuja syötössä on, sitä helpompaa ja edullisempaa täydennysruokinta on. Säilörehujen ruokinnallinen arvo tulee tunnistaa ennen täydennysruokinnan suunnittelua. Ruokinnallinen arvo muodostuu kahdesta osasta: säilönnällisestä laadusta ja ruokinnallisesta laadusta.

Säilönnällinen laatu

Säilönnällinen laatu kuvaa säilörehujen säilönnän onnistumista. Säilönnällisen laadun ollessa priimaa, lehmät syövät säilörehua hyvin sekä pysyvät terveinä että tuottavina. Mikäli säilönnässä on ollut haasteita, näkyvät ne analyysituloksissa. Esimerkiksi korkeaksi jäänyt pH voi aiheuttaa virhekäymistä, joka puolestaan aiheuttaa pötsiongelmia naudoilla. Liian korkea maito- ja muurahaishappojen määrä puolestaan saattaa vähentää säilörehujen syöntiä ja happamoittaa pötsiä, jolloin luontaisesti myös tuotostaso jää normaalia alhaisemmaksi.

Säilönnällisen laadun puutteita on täydennysruokinnalla hyvin hankala korjata. Säilörehun sokeripitoisuus tekee tässä ainoastaan poikkeuksen. Korkeaa säilörehun sokeripitoisuutta voidaan tasapainottaa täydennysruokinnassa mm. vähentämällä tärkkelyksen määrää sekä käyttämällä hitaasti liukenevia tärkkelyslähteitä kuten maissia sekä lisäämällä pötsin pH:ta nostavaa valkuaista ruokintaan.

Ruokinnallinen laatu

Ruokinnalliseen laatuun puolestaan vaikuttaa mm. kasvukauden lannoitus, rikkakasvien torjunta, kasvukauden olosuhteet sekä korjuuaika. Näiden yhteisvaikutus on joko tehnyt säilörehusta hyvin sulavaa ja runsaasti valkuaista sisältävää tai huonosti sulavaa tai heikosti valkuaista sisältävää säilörehua. Täydennystarve on näillä kahdella edellä mainitulla aivan erilainen. Sulavien ja valkuaispitoisten säilörehujen täydentäminen on helppoa ja vaivatonta. Väkirehumäärät pysyvät maltillisena ja maidontuotantopotentiaali saadaan täysimittaisesti käyttöön.

Tuotosvaihe vaikuttaa ruokinnallisen laadun tavoitteisiin. Lypsylehmät sekä kasvavat naudat tarvitsevat sulavaa valkuaispitoista säilörehua. Umpilehmille puolestaan sulava valkuaispitoinen säilörehu on jopa haitaksi. Ummikoille optimaalisin säilörehu on D-arvoltaan 600 g/kg ka ja raakavalkuaispitoisuudeltaan 130-150 g/kg ka. Tämän kappaleen ruokintaesimerkit koskevat lypsylehmiä, mutta samat periaatteet sopivat myös lihanautojen ruokintaan.

Jos säilörehun korjuuaika on venähtänyt myöhäiseksi ja sulavuus on alhainen (D-arvo <650 g/kg ka), ruokintaan tarvitaan runsaasti sulavia kuituja ja monipuolisia energialähteitä, joilla korkeatuottoisten lehmien maitotuotosta pystytään ylläpitämään. Myös erittäin korkea sulavuus aiheuttaa haasteita ruokintaan:

Säilörehun D-arvo >700 g/kg ka
- Sisältää paljon liukoisia ravintoaineita, jotka aiheuttavat nopean pötsikäymisen ja pötsin pH:n laskun. Tämä altistaa monille ruokintaperäisille häiriöille: hapanpötsi, sorkkakuume, juoksutusmahasiirtymä, lannan löysyys sekä puhaltuminen.
- Sisältää vähän NDF-kuituja. Tämä myös lisää pötsihäiriöiden riskiä
- Sisältää usein runsaasti valkuaista, joka hajoaa pötsissä nopeasti. Ylimääräinen valkuainen rasittaa elimistöä ja lisää ympäristön typpikuormitusta.
-> Valitse täydennysrehu, jossa on runsaasti sulavia kuituja ja maltillinen tärkkelyspitoisuus. Lisää säilörehun rinnalle olkea tai heinää tarjolle.

Säilörehun D-arvo <650 g/kg ka
- Heikompi sulavuus ja energia-arvo laskee syöntiä ja tuotosta.
- Sisältää runsaasti NDF-kuituja, joiden sulatus alkaa rajoittaa pötsin tehokkuutta.
-> Valitse energiapitoiset laadukkaat pötsin toimintaa tukevat täydennysrehut. Väkirehuprosentti tulee olla kohtalaisen korkea ja väkirehujen jakokertojen määrää on hyvä lisätä. Jos mahdollista, niin käytä yhdessä sulavamman säilörehun kanssa.

Säilörehun valkuaispitoisuuden ollessa alhainen kasvukauden olosuhteiden, lannoituksen tai säilönnän epäonnistumisen takia lisävalkuaisen tarve lisääntyy normaalitasolta poikkeavan korkeaksi. Normaalisti valkuaislisänä käytetään rypsiä, mutta jos säilörehun raakavalkuaispitoisuus on erittäin alhainen <120 g/kg ka, hyötyy lypsylehmien pötsimikrobit myös pienestä rehu-urealisästä. Hankkijan Maito-Krossi -täysrehussa ja Maito-Krono -puolitiivisteessä, jotka on suunniteltu täydentämään erittäin matalan raakavalkuaistason säilörehuja, on mukana pieniä määriä rehu-ureaa laadukkaan rypsivalkuaisen rinnalla.