Monivitamiinit omasta puutarhasta

Rautainen kaksikko: kähärälehtinen persilja ja sen ylle kohoava punertava lehtikaali.
Rautainen kaksikko: kähärälehtinen persilja ja sen ylle kohoava punertava lehtikaali.

Mikä voimakaksikko! Lehtikaali ja persilja! Niiden röpelöiset lehdet oikein uhkuvat voimaa: A-, B- ja C-vitamiineja sekä rautaa. Kasvit ovat siis todellisia monivitamiinilähteitä. Mutta on puutarhaan tarjolla muitakin voimakasveja. Ensimmäisten siemeniä pääsee ripottelemaan multaan jo nyt.

Paprika vaatii pitkän kasvuajan, ja siksi sen siemenet tulee kylvää purkkeihin viimeistään maaliskuussa. Vaikka tiedossa on idättämistä, koulimista ja hoivaamista, kannattaa toimeen ryhtyä. Paprikan tiedetään olevan C-vitamiinipitoisuudeltaan kasviksista parhaimpia.

Lehtikaalille riittää, kun siemenet kylvää taimipotteihin huhtikuun puolivälistä alkaen. Etelä-Suomessa lehtikaalin voi kylvää myös suoraan avomaalle. Kaali kasvattaa koristeellisia, vihreitä tai tummanpunaisia lehtiä, joita aletaan taittaa salaatin joukkoon jo kesällä. Ne sopivat myös vihersmoothieihin, sipseihin tai vaikka pastan joukkoon. Satoa voi poimia vielä alkutalven pakkasillakin, ellei jänöjussi ole ehtinyt apajille.

 

Rautainen pinaatti ja A-luokan porkkana

Lamopinaatti on tavallista pinaattia hidaskasvuisempi, ja se kannattaakin esikasvattaa sisällä.
Lamopinaatti on tavallista pinaattia hidaskasvuisempi, ja se kannattaakin esikasvattaa sisällä. Alkuun päästyään lamopinaatti kasvaa rehevästi.

Mainio raudan ja vitamiinien lähde on myös pinaatti. Sen voi kylvää avomaalle heti, kun maa on sulanut. Koska pinaatti kukkii helposti ja menettää tuolloin mehevyyttään, sitä kannattaa kylvää useassa erässä. Sen sijaan tai lisäksi voi kokeilla uudenseelannin- eli lamopinaattia. Se ei kuki kovin herkästi, eikä kukinta edes heikennä lehtien laatua.

Vitamiineja havitteleva kylvää kasvimaalle vielä porkkanaa ja persiljaa. Porkkanan melko hidasta taimettumista, harventamista ja rivivälien kitkemistä sietää, kun tietää, miten arvokkaan juuren se kasvattaa. Ei liene toista yhtä A-vitamiinipitoista kasvia kuin mitä oranssi, muhkea porkkana on.
Myös persilja itää hitaasti. Siksi siementen lisäksi kannattaa hankkia muutama taimi vaikka piharuukkuihin istutettaviksi. Niistä pääsee jo saksimaan lehtiä leivän päälle, salaatin joukkoon ja keittojen koristeeksi kun kasvimaalla persilja vasta vihertyy. Sileälehtinen persilja maistuu voimakkaammalta, ja kähärälehtinen on taas lajitoveriaan koristeellisempi, mutta yhtä kaikki: rautaa, A- ja C-vitamiineja on reilusti tarjolla.

 

Tyrmäävän tehokas tyrni

Puutarhassa on hyvä kasvattaa myös monivuotisia vitamiinilähteitä. Marjoissa nuo tavoitellut ravintoaineet ovat maistuvassa muodossa. Jo esimerkiksi kahdesta desistä mansikkaa yksi henkilö saa vuorokauden C-vitamiinitarpeen täyteen. Tyrniä ja herukoita riittää vähempikin määrä.

Koska tyrni on kaksikotinen, taimia tulee hankkia vähintään kaksi: hedelajike pölyttäjäksi ja emilajike marjomaan. Yksi tuulen yläpuolelle istutettu hedepensas pölyttää toki useammankin emipensaan.
Tyrni vaatii valoa ja aurinkoa, mutta maan suhteen se on sopeutuvainen. Typensitojakasvina se ei kuitenkaan pidä runsaasta typpilannoituksesta. Aikaa myöten tyrnistä kasvaa komea pensas hopeaan välkehtivine lehtineen ja oransseine marjoineen. Pienet marjat kannattaa pureskella siemeniä myöten. Näin siksi, että tyrnin siemenet sisältävät arvokkaita öljyjä. Myös vitamiinilähteenä marja on lyömätön: tyrnimarjan C-vitamiinipitoisuuden sanotaan olevan samaa luokkaa kuin appelsiinin. Niin ikään tyrnin lehtiä kannattaa hyödyntää. Keväällä kerätyt lehdet kuivataan ja haudutetaan maistuvaksi teeksi.

 

Vihreitä marjoja eivät linnut älyä

Uudet viherherukkalajikkeet yltävät C-vitamiinipitoisuudessaan tyrnin tasolle.
Uudet viherherukkalajikkeet yltävät C-vitamiinipitoisuudessaan tyrnin tasolle.

Tuttua mustaherukkaa on totuttu pitämään hyvänä C-vitamiinikasvina, ja sitä se onkin. Uudistusta kaipaava voi kokeilla jotain uutta lajiketta tai istuttaa mustaherukan vaihteeksi säleikköön, pikkupuuksi tai vaikka aidanteeksi.

Viherherukka on niin ikään istuttamisen arvoinen. Sen marjoja eivät edes linnut hoksaa lehtien lomasta. Ja mitä vitamiinipommeja ne ovatkaan. Kotimaisissa Vilma- ja Venny-lajikkeissa on C-vitamiinia kaksin verroin tavalliseen mustaherukkaan verrattuna. Myös tuoksuvat lehdet ovat käyttökelpoisia mustaherukan tapaan: ne maustavat juomat ja säilykkeet.

 

Paprika vaatii pitkän kasvuajan lisäksi lämpimän kasvupaikan joko kasvihuoneessa, seinustalla tai valoisalla ikkunalla.

Teksti ja kuvat: Sari Toikkanen