Lehmien lämpöstressi
Lämpöstressin riskiä arvioidaan THI-indeksillä. Lähde: OMAFRA
Kesä on lehmille tukalaa aikaa. Lämpö ja kosteus nousevat navetassa, eikä ilma liiku. Lehmillä on tukalan kuuma jo silloin, kun ihmisen mielestä lämpötila on sopiva. Korkea kosteus pahentaa lämmön vaikutusta. Korkeatuottoiset lehmät tuottavat paljon lämpöä, joten 45 kg lypsävälle lämpötilan tulisi olla 5 astetta viileämpi kuin 35 kg lypsävälle.
Jos lehmät kärsivät lämpöstressistä, säilörehun syönti vähenee ja maidontuotanto kärsii. Lämpötilan noustessa noin 10 asteella on maitotuotos tutkimusten mukaan alentunut noin 4 kg, syönti lähes 2 kg ka, rasvaprosentti 0,3 %-yksikköä ja valkuainen 0,1 %-yksikön. Vastaanotetun maidon määrä ja rasvapitoisuus alenevat kesäaikana myös meijerin tilastoissa.
Eläinten lämpöstressin kokemiseen vaikuttaa sekä ilman lämpötila että ilman kosteus. Mitä korkeampi on ilman kosteus, sitä alemmassa lämpötilassa eläimet alkavat kärsiä lämpöstressistä. Lämpöstressiriskiä arvioidaan näihin perustuen THI-indeksillä (temperature-heat index). THI-indeksin noustessa yli 68 alkavat eläimet kärsiä lämpöstressistä, ja korkeatuottoisemmilla vaikutukset näkyvät ensimmäisenä (Kuva). Lämpöstressin oireita ovat tihentynyt hengitys, vähentynyt syönti ja maitotuotos, kohonnut ruumiinlämpö sekä muutokset käytöksessä (rehun lajittelu, viileiden paikkojen etsiminen, seisoskelu).
Miksi hellesää heikentää syöntiä ja maidon rasvapitoisuutta?
Kuumissaan oleva lehmä vähentää etenkin säilörehun syöntiä, koska kuidun sulatus pötsissä tuottaa eniten hukkalämpöä. Ikävä kyllä samalla alenee myös maitorasvan tuotanto, sillä kuidun hajoamistuotteet ovat tärkein maitorasvan lähde. Joskus tähän voi liittyä myös hapanpötsi. Helteellä maidon rasvapitoisuus voi pudota muutamassa päivässä useita kymmenyksiä. Paras keino karkearehujen syönnin lisäämiseen on ilmanvaihdon tehostaminen. Myös pötsiä tasapainottava Pötsipuskuri on hyvä apu lämpöstressin haittojen minimoinnissa. Yölaidunnus voi lisätä laitumen syöntiä.
Lämmin sää heikentää säilörehun ja seoksen säilyvyyttä. Rehu lämpenee, maku heikkenee ja ravintoarvo alenee. Tee uutta tuoretta seosta usein, puhdista pöytä säännöllisesti ja lisää säilöntäainetta seokseen, niin syönti pysyy parempana.
Veden kulutus kasvaa lämpimällä säällä. Vapaa puhtaan veden saanti lisää lehmien syöntiä ja tuotosta. Myös suolojen riittävään saantiin kannattaa kiinnittää huomiota. Kivennäisrehun syönti alenee, jos rehun syönti alenee. Seoksen kivennäisrehupitoisuutta on hyvä nostaa hieman, jotta magnesiumin ja hivenaineiden saanti turvataan. Näiden avulla torjutaan laidunhalvauksia ja turvataan hedelmällisyyttä ja vastustuskykyä. Suolaa voidaan pitää tarjolla myös erikseen.
Jos navetassa on lehmiä, jotka seisoskelevat käytävillä tai etujalat parressa, mutta eivät mene makuulle, se voi olla oire lämpöstressistä. Lehmät saattavat seistä vain viilentääkseen oloaan, sillä seistessä molemmat kyljet tuulettuvat. Lämpöstressin on todettu lyhentävän lepojaksojen pituutta. Makuualueen viilentäminen puhaltimien avulla voi lisätä lehmien lepoaikaa jopa 3-4 t/vrk. Turha seisominen rasittaa jalkoja ja sorkkia sekä kuluttaa ylimääräistä energiaa.
Ilmanvaihdon tehostaminen on tehokas keino vähentää lämpöstressiä
Tehokas ilmanvaihto varmistaa, että lehmä syö ja tuottaa ilman häiriöitä. Ilmanvaihtoon eivät lämpimillä säillä riitä avoimet ikkunat tai edes avoin verhoseinä, vaan ilman pitää liikkua siellä, missä lehmät ovat. Halkaisijaltaan 1 metrin puhallin alaviistoon lehmiin päin suunnattuna on riittävän tehokas 10 metrin etäisyydelle asti, sen jälkeen tarvitaan toinen samansuuntainen puhallin.
Isompien puhaltimien teho riittää pitemmälle. Puhaltimet sijoitetaan mieluiten makuualueelle. Ne käynnistetään, kun lämpö nousee noin 20 asteeseen. Puhaltimet kannattaa kytkeä niin, että on mahdollista käynnistää vain puolet eli joka toinen. Puhaltimet maksavat hintansa takaisin parantuneena syöntinä ja maitotuotoksena, maidon hyvänä rasvapitoisuutena, parempana tiinehtyvyytenä ja terveyden vahvistumisena.
Hellesäillä lehmät hyötyisivät tuulettimien lisäksi myös vesisuihkuista. Suuttimet voisivat sijaita lypsyaseman odotustilassa tai robottitilan ruokintapöydän aidassa. Vesipisaroiden on oltava isoja, sillä tarkoitus ei ole kostuttaa ilmaa, vaan kastella lehmä. Suihku on päällä noin minuutin, sen jälkeen on kuivaustauko. Suihkuja on järkevää käyttää vain vuorokauden kuumimpina tunteina.
Liian suuri eläintiheys navetassa kärjistää kesäajan ongelmia
Lämpöä syntyy enemmän, ja ahtaus vaikeuttaa sekä syöntiä että lepoa. Ruokintapöydän pituus 70 cm/lehmä varmistaa riittävän syöntitilan, ja rehua tulisi aina olla lehmien ulottuvilla. Myös parsipaikkojen riittävä määrä lisää maitotuotosta ja nopeuttaa vastapoikineiden lehmien sopeutumista uuteen ryhmään. Ahtaudesta kärsivät eniten ensikot. Niiden syönti ja tuotos alenevat. Ensikoiden tuotos tulisi olla yli 80 % vanhempien lehmien tuotoksesta.
Myös umpilehmät kärsivät kuumuudesta. Niiden lämpöstressillä on pitkäaikainen vaikutus poikimisen ajan vastustuskykyyn, syöntikykyyn, tulevaan maidontuotantoon sekä hedelmällisyyteen. Vuoden 2018 hellekesä siirsi monella tilalla seuraavan kauden poikimisia; lehmät eivät tulleet tiineiksi normaaliin tapaan. Lämpöstressi heikentää myös vastustuskykyä ja lisää infektioherkkyyttä.
Pirjo Hissa, Naudanrehujen kehityspäällikkö, Hankkija Oy