Rapakon takaa – mitä kuuluu Wisconsin?
Wisconsin kuuluu USA:n suurimpiin osavaltioihin mitä tulee maidontuotantoon. Lypsylehmiä on noin 1 260 000 ja keskituotos vuonna 2024 oli n. 11 500 kg. Maitotiloja on noin 5200 kun vuonna 2015 niitä oli vielä lähes 10 000.
Lokakuussa osallistuin hivenainetoimittajamme Zinpron järjestämälle opintomatkalle 15 englantilaisen kollegan kanssa. Vierailimme Wisconsinin koillisosassa kuudella 1000 – 7000 lehmän tilalla, yhdessä vasikkakasvattamossa sekä vuohitilalla.
Maitotiloilla lehmien päivätuotos vaihteli lämpöstressin jälkimainingeista huolimatta 38-46 kg välillä. Myös lokakuun alussa oli vielä lähes 30 asteen lämpötiloja. Ruokinnan pohjana kaikilla tiloilla oli maissisäilörehu parinaan sinimailassäilörehu. Nurmirehun ylivoimaisuuden korostamiseen tottuneet matkailijat pääsi yllättämään se, että maissisäilörehusta ja korkeista päivätuotoksista huolimatta maidon pitoisuudet olivat hyvinkin normaalilla tasolla meikäläisittäin. Yksi mielenkiintoisimmista rehubongauksista oli puuvilla, joka siilossa näytti lähinnä pumpulikasalta.
Suurin osa meijereistä kieltää kasvuhormonin (BST) käytön mutta eroavaisuuksia eurooppalaiseen maidontuotantoon löytyy edelleen reilusti. Esimerkiksi eläinperäisten valkuaislähteiden kuten verijauhon käyttö on sallittua ja sitä olikin poikkeuksetta käytössä kaikilla tiloilla. Myös monensiinin rehukäyttö on edelleen sallittua. Monensiini on antibiootti, joka muovaa pötsimikrobistoa niin että pötsikäymisessä syntyy enemmän propionihappoa verrattuna muihin käymistuotteisiin. Näin pyritään ehkäisemään ketoosia, lisäämään maitotuotosta ja parantamaan rehuhyötysuhdetta.
Päällimmäisenä reissulta mieleen jäi yrittäjien taloustietoisuus - mitä ikinä kysyttiinkin rehujen tuotantokustannuksista, tiinehtymisestä tai tuotospäivistä, oli heillä valmiina vastaus miten se vaikuttaa tilan tuloksen tekoon. Maidon hinta oli pudonnut selvästi alkuvuoden tasosta ja oli nyt noin 17 USD/cwt eli n. 33 snt/l. Pelkällä maidolla ei tällä hetkellä siis päästä voitolle mutta naudanlihan pidempään jatkunut kova kysyntä on nostanut myyntieläinten hinnat ”kohtuullisiksi” - myytävät vasikat haetaan tilalta usein 24 tunnin sisällä syntymästä ja hinta on helposti 700-1100 e/kpl.
Seuraavan vuoden tuotantopanokset oli monilla tiloilla mahdollisimman pitkälle hankittu. Näin päätöksenteon tukena tuotantoa ohjatessa on seuraavan vuoden tuotantokustannus jo pitkälti tiedossa. Eli vaikka kaikki käytännöt rapakon takaisesta maidontuotannosta, kuten eläintiheys ja rokoteohjelmat, eivät välttämättä ole tavoiteltavia, paljon tuli kotiin tuotavaa. Myös eri tuotanto- ja kasvuvaiheisiin tarkasti paneutuminen erillisinä prosesseina oli mielenkiintoista. Matkailu siis avartaa kuten yleensäkin, ja parasta on kun omaan ja muidenkin tekemiseen saadaan uusia ajatuksia.
Kirjeenvaihtajana: Anna Lehtinen
Kehityspäällikkö, nautarehut ja vienti