Orgaaniset hivenaineet
Orgaaniset hivenaineet imeytyvät suolistossa tehokkaasti aminohappojen tavoin, joten niiden hyväksikäyttö on epäorgaanisia hivenaineita korkeampi.
Hivenaineet sinkki, mangaani, kupari ja seleeni ovat välttämättömiä elimistön monissa toiminnoissa, kuten energia-aineenvaihdunnassa, kasvussa, maidontuotannossa ja hedelmällisyydessä. Niitä tarvitaan myös vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja sorkkaaineksen muodostumiseen.
Hivenaineita lisätään ruokintaan terveyden turvaamiseksi ja puutostilojen estämiseksi. Perinteisesti lisättävät hivenaineet ovat epäorgaanisessa muodossa. Epäorgaanisten hivenaineiden imeytyminen elimistössä voi kuitenkin häiriintyä tai estyä monesta eri syystä, esimerkiksi ravinnon epätasapainon tai rehujen korkean rautapitoisuuden vaikutuksesta. Hivenaineiden tarve ravinnosta lisääntyy etenkin silloin, jos eläinten syönti heikkenee ja ne laihtuvat, sekä vaikeiden olosuhteiden tai terveysongelmien aikana.
Orgaaniset hivenaineet ovat aina elimistön saatavilla ja hyvin imeytettävissä, olosuhteista huolimatta. Lypsylehmillä tehdyssä kokeessa todettiin, että orgaaniset hivenaineet nostivat emän ternimaidon IgG-vasta-ainepitoisuutta ja maidon rasvapitoisuutta. Myös vasikkakuolleisuus oli useamman kerran poikineilla lehmillä aikaisempaa alhaisempi.
Suomen sekä muiden pohjoismaiden maaperässä seleenipitoisuus on luontaisesti hyvin alhainen. Osa peltolannoitteista sisältää lisättyä seleeniä, jonka avulla säilörehujen seleenipitoisuutta saadaan nostettua, mutta luonnonkasvien seleenitasot ovat yleensä matalia. Seleeni toimii elimistössä antioksidantin tavoin yhdessä E-vitamiinin kanssa. Märehtijöillä seleenin imeytyminen on yksimahaisia huomattavasti heikompaa. Pahimmillaan seleenin puutos voi aiheuttaa lihasrappeumaa, luomisia, heikkoja jälkeläisiä, heikkoa hedelmällisyyttä sekä erilaisia tulehdustiloja. Orgaanisen seleenilisän on todettu nostavan tehokkaasti kudosseleeniä sekä maidon seleenipitoisuutta.
